Robinsons Old Tom

• Panimo: Robinsons, Englanti
• Tyyli: Old Ale
• Numeroita: Alc 8,5%; 32 EBU, 101 EBC
• Hankittu: Alko Seinäjoki; 3,79€

Tämän kylmän talvi-illan (jo puoli astetta pakkasta) lämmittäjäksi valikoitui The World's Best Ale 2009 -tittelin voittanut Old Tom. World Beer Awardsin myöntämä palkinto omaa jo jonkinlaista painoarvoa monien muiden oluiden esittelemiin palkintoihin (köhköh) verrattuna, eikä kyseisen palkinnon voittaneen oluen ostamista yleensä tarvitse epäröidä. Oluen takaetiketti ansaitsee myös erityismaininnan, tällaisia pikku tietoiskuja soisi useammastakin olutpakkauksesta löytyvän. 

Vanha Tom on mustaa, valoa vasten punertavaa lientä lasin reunoja koristavalla vaahdolla. Sen tuoksu on portterimaisen paahteinen ja makea. Etiketin mainitsemaa hedelmäisyyttäkin on havaittavissa, mutta toisesta mainitusta aromista, melassista en ole kuullutkaan. Wikipedia tietää kyseessä olevan siirappimainen aine, eli tämä lienee sitä makeaa tuoksua. Maku on kuiva ja karamellinen, sekä salmiakkinen. Siinä on myös limpun kuorta. 

Tarkastan taas, mitä etiketti kertoo mausta; lämmittävä, pippurinen, rikas. Alkoholin lämmittävyys tuntuu kyllä, mutta ei maistu laisinkaan. Pippurisuutta en tietääkseni ole oluessa havainnut koskaan, mutta kun se mainitaan ja sitä tietää etsiä mausta, niin itse asiassa sen huomaa melko helposti. Myös jälkimaussa on tietynlaista pippurimaista polttavuutta. Hiilihappoja ei ole oikeastaan yhtään, eikä olut niitä kaipaisisikaan. Suutuntumaltaan melko täyteläinen, mutta oikeastaan hieman kevyempi kuin prosentteihin nähden olisi arvannut. Old Tom on ihan pätevä tumma ale, joskaan maailman parhaaksi sitä en sentään kehuisi.

Robinsons Old Tom

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 7

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 35

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

• Panimo: Flying Dog, Maryland, USA
• Tyyli: Premium Lager
• Numeroita: Alc 4,7%; 28 EBU
• Hankittu: K-Supermarket Seinäjoki; 3,69€

Mielessäni Premium Lager tarkoittaa vain kallista vaalea lageria mahdollisesti panimon halvempia tuotteita hienommalla desingilla. "Virallisesti" se on kuitenkin jotain vaalean lagerin ja pilsin väliin sijoittuvaa, mutta omien kokemusteni pohjalta sittenkin vain epämääräinen markkinointinimike, joka ei kerro itse oluesta juurikaan mitään. UnderDogilta odotan kuitenkin enemmän kuin tyylikästä etikettiä. Odotan sen tarjoavan jotakin, mitä tämä oluttyyli ei ole minulle vielä tarjonnut, kumoten ehkä mieleeni juurtuneen Premium Lagerin ja Premium salkkulagerin synonyymiteetin.

Jo ulkonäkö kertoo ettei kyseessä ole mikään tavallinen vaalea lager, vaan paljon vakavemmin otettava tuotos, mikä onkin erittäin suotavaa tämän hintaluokan oluessa. UnderDog on sameaa, oranssihtavaa olutta liki mitättömällä, mutta kestävällä vaahdolla. Tuoksussa on montaa aromia, joita saa erotella tovin toisistaan. Joukossa on ainakin hedelmää (persikkaa), keksiä, makeaa mallasta (karamellia) ja ruohoisuutta. Vaikuttava tuoksu maitokauppalageriksi! Maku ei yllä aivan samalle tasolle, mutta mielellään tätä kielen päälläkin pyörittelee. Maltaisuus esiintyy voimakkaammin jääden kuitenkin yhä humaloinnin taakse ja hedelmäinen humala on hieman tunkkaisempaa. Katkeroita varsin vähän, makeahko aromihumalointi on selvästi enemmän esillä. Jälkimaku on lyhyt ja hedelmäinen, suutuntuma keskitäyteläinen.

Kyllä tämä koira pesee kaikki aiemmat kurkkuani kostuttaneet Premium Lagerit kuusnolla. Itse asiassa UnderDog on hyvin pilsnermäinen olut, tiedä sitten mikä tätä loppuviimein erottaa varsinaisesta pilssistä... Kaikessaan kuitenkin hyvin maistuva lager, mutta hintansa takia uudelleenoston mahdollisuus taitaa jäädä vain vähäiseksi.

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Beer Hunter's Mufloni IPA

• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi
• Tyyli: Session IPA
• Numeroita: Alc 4,5%
• Hankittu: K-Citymarket Seinäjoki; 2,89 €

Eilen pääsin käymään isoolla kirkolla (Seinäjoella) ja käytin hyväkseni tilaisuuden kerätä Keskon markettien ja Alkon olutvalikoimista jokusen pakko-maistaa-oluen ja muutaman muuten vain mielenkiintoisen pullon. Syntymäpäivälahjaa itselleni, enhän minä muuten ostaisi kerralla kuutta 0,33l olutpulloa kahdellakympillä ;) Vaikka samalla tekosyyllä taisin jo tilata neljä saman hintaluokan olutta Alkoonkin... Niin ja löysinpä vihdoinkin myös vehnäolutlasit kirpparilta, kaapista ei nyt vain löydy lasinmukaita olutta että pääsisi heti testailemaan.

Häppi bördei!

Harmikseni hoksasin Mufloni IPAn päiväyksen kolistelevan ensi kuulla täyteen ja vähäinen oluttuntemukseni tiesi sanoa ettei vahvasti humalapainotteisen oluen sopisi viipyä pullossa kovin kauaa. Yleensä tarkastan oluiden päiväyksen jo kaupassa, mutta nytpä pääsi lipsahtamaan. No, en anna tämän villilampaan vanheta ainakaan enempää, vaan paimennan sen näistä uusista tuttavuuksista ensimmäisenä tuoppiin.

Taustalla olevalle litraiselle Maßkrugille on löytynyt edes jotain
käyttöä. Juomiseen se nimittäin on varsin epäkäytännöllinen astia.

Mufloni IPA on sumeata, kuparinväristä olutta ja sen seassa lilluu suurehkoja hiivakokkareita. Valkoista vaahtoa muodostuu reilusti, se jättää pitsiä ja peittää olutta koko juomatapahtuman ajan. Houkuttelevan näköistä! Tuoksu on humalainen; sitruunaa, ruohoa ja tropiikin hedelmäisyyttä, joista ruohoisuus hallitsee selvästi. Tuoksu olisi voinut olla raikkaampikin, mutta ei se sentään tunkkainenkaan ole. Maku sen sijaan on, humalointi ei ilmeisestikään ole säilynyt puolta vuotta heikentymättä. Päällimmäisenä maistuu katkeroinen ja kirpeä, mutta myös tunkkainen sitruuna. Sama ruohoisuus ja vähäisemmässä määrin hedelmäisyys ovat myös mukana. Tunkkainen, puraisevan humalainen jälkimaku viipyy varsin kauan. Jälkimausta tulee mieleen huono Keisari 66, joihin olen myös törmännyt turhan usein viime kuukausina. Toivotaan että Nokian Panimo saisi hoidettua ongelmansa ainakin ennen kesää. 

Hieman kurjaahan selvästi iän latistamaa olutta on pisteyttää, mutta kun parasta ennen ei ole vielä mennyt umpeenkaan, niin ei se varsinaisesti väärin ole. Jospa joskus tulevaisuudessa pääsen maistamaan tuoreempaa erää, niin voin sitten arvioida oluen sellaisena kuin se parhaimmillaan on. 

Beer Hunter's Mufloni IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 10

Yhteensä 28

Master Tmavý 18°

• Panimo: Plzenský Prazdroj (SABMiller), Tsekki
• Tyyli: Dunkler Bock
• Numeroita: Alc 7,0%; 26 EBU, 130 EBC
• Hankittu: Alko; 3,67€

Dunkler Bock? Ratebeerin perusteella kyse on tummasta bockista, lasissa taitaa olla talviolueksi sopivaa juomaa. Olutwiki kertoo myös että tumma bock on vaaleaa sukulaistaan maltaisempi, paahteisempi ja yleensä vähemmän alkoholisempi. Voltteja tässä on kuitenkin seitsemän kappaletta ja yhtä vahva vaalea lager oletettavasti taittuisi lähinnä ns. viinalageriksi, joista ei järin kaksisia makuelämyksiä ole irronnut. Raa'an alkoholin makuista (myös/etenkin kotimaista) olutta löytyy kyllä halvemmallakin, eli tummalta mestarilta toivon jotain muuta. Yleensä vahvoissa tummissa oluissa se alkoholisuus onkin pysynyt sievästi piilossa.

Alkohan puolestaan luokittelee Master Tmavýn simppelisti tummaksi lageriksi, mutta toisaalta tupla-bockin (esim. Ayinger Celebratorin) vahvaksi lageriksi. Sittenkin vaikka jälkimmäisessä on jokunen kymmenys vähemmän voltteja, ja tummuttakin vain kaksi EBU-yksikköä vähemmän? Celebrator toki on vain yksi doppelbock useammasta ja joukossa on myös yli 7-prosenttisia ja vaaleita samantyylisiä oluita. Ilmeisesti Alkon luokitus määräytyykin oluen tyylin mukaan, oluesta itsestään riippumatta, mikä ei kylläkään palvele asiakasta häävisti. Vaikka itse en kyseisiin luokituksiin juuri kiinnitäkään huomiota, olen kuitenkin tietoisesti vältellyt juuri vahvoiksi lagereiksi luokiteltuja, itselleni tuntemattomia oluita nimenomaan niille ominaisen viinamaisuuden vuoksi. Eipä tämä kuitenkaan ole ensimmäinen, tuskin viimeinenkään kerta kun kyseinen luokittelujärjestelmä vaikuttaa kovin ontuvalta. Mutta ei tämän enempää asian vierestä, siirrytään itse olueen:

Etiketti suosittelee tarjoilulämpötilaksi 10-12 celciusastetta, eli saan odotella hetken ennen kuin olut saavuttaa nauttimiskelpoisuuden. 40-wattista lämpöpalloa* vasten tarkasteltuna Master Tmavý on syvän punertavaa ja sitä kruunaa vähäinen, beige vaahtorengas. Tuoksusta löytyy makeaa karamellisuutta, paahteisuutta ja tummaa leipää. Hivenen alkoholiakin saattaa pilkahtaa, mutta se ei häiritse. Siirappisemmaksi taittuva makeus on läsnä myös maussa, paahteisuus hälvenee vaivoin aistittavaksi ja hieman kahvinaromistakin makua höystää alkoholin makeus. Yleensä kyseinen makeus ei erotu edukseen, mutta nyt se tuntuu toimivan hyvin. Melkoisen moniulotteinen olut tämä on, täytyy sanoa!

Suutuntuma kelpo täyteläinen ja hiilihappoja lähinnä nimeksi. Itse asiassa Master Tmavý muistuttaa makeahkoa stoutia/portteria, ja ainoa keksimäni ero näihin on hedelmäisyyden puute. Eipä sillä, että sitä hedelmäisyyttä jokaisesta stoutista tai portteristakaan löytyisi, mutta omien (suht vähäisten) kokemusteni mukaan se on niille ominaisempaa. Oleellinen kuitenkin on selvää, eli tsekkiläinen mestari on maistuvaa olutta, eikä ole sanottua etteikö sitä joskus toistakin pulloa ostaisi.

Master Tmavý 18°

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 38

*Tunnetaan myös hehkulamppuna, jonkalaisilla toteutettu valaisuratkaisu kuitenkin saastuttaa luontoa ja kiihdyttää ilmastonlämpenemistä. Radikaalina ympäristöaktivistina (not) käytän sitten näitä lämpöpalloja ja pidän omatuntoni on puhtaana.

Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall

• Panimo: G. Schneider & Sohn, Saksa
• Tyyli: Kristallweisen
• Numeroita: Alc 5,3%, 16 EBU, 7 EBC
• Hankittu: Saksasta

Sen verta upea Leijonien peli on nyt käynnissä, ettei sitä yksin voi katsoa. Täytyy ottaa olutta seuraksi! Juhlistetaan samalla Niskasen ja Jauhojärven kultamitalia. Toista erää viedään, tilanne 3-1, Mein Kristall sihahtaa, Aaltonen ottaa kakkosen huitomisesta. Rask hoitaa tonttinsa hienosti! Itse olueen keskittymiseen ei paljoa focusta taidakaan irrota.

Oljenkeltaista, kirkasta vehnäoluttahan tämä on. Vaahtoa lajinsa edustajaksi yllättävän vähän, johtuneeko sitten suodattamisesta vai vääränlaisesta lasista, tuoppihyllyssäni kun ei vehnäolutlasia ole. Banaanista aromia, vähän hiivaisuutta tuoksussa. Erätauko pelissä, Suomi säilyttää kahden maalin kaulansa. Aiemmat kokemukset suodatetuista vehniksistä ovat muuten jättäneet mielikuvan, ettei niistä irtoaisi suodattamattomiin verrokkeihinsa nähden paljoakaan aromeja. Nyt flunssaisenakin tällä yksilöllä on myös nenälle jotakin tarjottavanaa. 

Maku yhtälailla banaaninen sekä hieman keksinen. Aika kuivan tuntuinen, hiivamaisuuttakin löytyy. Raikas, kevyt suutuntuma, ehdottomasti oikein rooli olisi toimia kesäpäivän virkistäjänä. Ei toki huono valinta kuumotuksia ja hikikarpaloista nostattavan jääkiekkopelin seuralaisenakaan. Jälkimaussa vielä viljaisuuttakin. Vähän hiilihappoja. Taitaapa olla paras tuoppiani täyttänyt kristalliweisse tähän mennessä. Leijonille ylivoima, peliaikaa jäljellä yksitoista minuuttia, Suomi johtaa, hyvältä näyttää. Ja takaisin studioon!

Schneider Weisse Tap 2 
Mein Kristall

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Saimaan Marsalkka Golden Ale Luomu

• Panimo: Saimaan Juomatehdas
• Tyyli: Golden Ale
• Numeroita: Alc 4,6%, ? EBU, ? EBC
• Hankittu: K-Supermarket; 3,39€

Ruokaostosten kylkeen tuli ostettua tällaista luomuolutta, joita ei vielä liiemmin näy oluthyllyillä yleisestä luomutrendistä huolimatta. Eipä sillä että itse ainakaan valitsisin mitään tuotetta vain luomutarran perusteella, mutta kun pienpanimo-oluet ovat ihan "tavallistenkin" oluen nauttijoiden keskuudessa (tiemmä) nouseva trendi ja luomun suosiminenkin lienee näiden trendien seuraajille mielekästä toimintaa, voisi kuvitella tyyliin tämän Marsalkan nauttivan kyseisten kuluttajien suosiota... Noo, oletuksia ja arvauksia ;D Luomuolutvalikoimaa on kuitenkin aina vain enemmän, eikä luomuohran ja -humalan käytönkään luulisi olevan ainakaan vähenemään päin. Itse lopputuotteessa eli oluessa luonnonmukaisuus tuskin on kummemmin aistittavissa, vaikka kieltämättä olisikin mielenkiintoista päästä kokeilemaan rinnan jotakin olutta luomuna ja ei-luomuna.

Marsalkka Golden Ale on kirkasta, kullanväristä olutta kestävällä ja kaunista pitisiä jättävällä vaahdolla. Eri miellyttävästä tuoksusta löytyy selkeimmin hedelmää, jotain trooppista sellaista, mutta onpa seassa myös vähän ruohoisuutta ja makean siirappista aromiakin. Maku on myös hedelmäinen, minkä lisäksi sitruunaa ja hieman jotakin tunkkaista. Kepeä mallasrunko ja katkerohumalat ovat melkoisen hyvässä balanssissa ja suutuntuma siinä keskitäyteläisyyden rajalla. Jälkimaku taasen makeahko ja hedelmäarominen. Kyllähän tämä on oiva kultainen ale, ja toteamukset tästä hyvänä porttina lagereista ale-oluisiin ovat varsin osuvia. Kepeä juotava, mutta makuakin löytyy!

Saimaan Marsalkka Golden Ale

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 33

Nokian Keisari Münchener

Kas kun en tällaistakaan nokialaista ole aiemmin kohdannut, vaikka lieneekin jo hyvän ajan asustanut ainakin S-ryhmän kauppojen oluthyllyillä. Omasta vakiruokakookaupastani Nokian Keisari Müncheneriä ei löydykään, vaikka S-kaupankin oluthylly tulee aina selattua kyseisessä putiikissa käydessäni. Vähän kuten karkkihyllykin piti joskus pienempänä tutkia läpi... Tämä tarttui sitten mukaan jo vain mielenkiintoisen nimen ja hyvän hinnan (~2,30€) johdosta -->

Kirkasta, tumman kuparinruskeaa müncheniläistä päällystää hetken aikaa komea vaalea vaahto, joka kyllä vähenee toisen hetken päästä ohueksi, mutta kestäväksi kerrokseksi. Jättääpä vähän pitsiäkin lasiin. Vaisuhkosta tuoksusta nousee esille karamelliä ja hieman hedelmäisyyttä. Maku on yhtälailla karamellinen, makean maltainen vähällä hedelmällä ja paahteisuudella. Lopussa katkerohumalaa. Sellaisen huomion tein, että lämmetessään maku alkoi latistumaan, ja etenkin jälkimakuun ilmestyi jokin vaikeasti nimettävä sivumaku, josta tuli mieleen Koffin kolmonen. Pisteet jaoin kuitenkin jääkaappikylmänä +15min huoneenlämmössä juotuna. Jatkossapa tiedän ettei lämmitellystä Müncheneristä kannata odottaa enempää aromeja. Suutuntumaltaan keskitäytelää, mutta hiilihappoja olisi omaan makuuni sopinut olla hieman hillitymmin.

Oluen aromikas maltaisuus ja karamellimainen makeus antavat nautinnon vaativallekin oluen nautiskelijalle. Keisari Münchener on helposti juotava, mutta maultaan monivivahteinen lagerolut. - Nokian Panimo

Eipä panimo pettänyt myyntipuheitaan, josko nyt monivivahteisuus onkin vähemmän yksiselitteinen termi, niin oikein nautittavaa olutta tämä on. Eikä muuten sokkona äkkiseltään oivaltaisi tuopissa olevan maitokauppalageria, tai ainakin minulle voisi hyvinkin uskotella tämän olevan jotakin vähintään yli 4,7% alea. Kertakaikkiaan oiva löytö etenkin hintaluokassaan, jota tullee ostettua jatkossakin.

Nokian Panimo Keisari Münchener

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Beck's

Abiristeilyltä tuliaisia! Kansanterveytemme suunnattoman huolestuttava tila kun on ollut tämän tästä tapetilla, ajattelin vastuuntuntoisena kansalaisena kantaa korteni kekoon (lue: rahani Viroon) sen paheellisen tilastoarvon, alkoholin kokonaiskulutuksen nimeltään, laskemiseksi. Eikä tämä oikeastaan kovin vaikeata ollut, säästinpä sivussa vielä muutaman eurorahankin kun ostin reilun kuukauden perjantaioluet lähikauppani sijasta Viron vesiltä ja näin vähensin suomalaisten alkoholin kulutusta. Eli ei vain päivän, vaan ainakin kuukauden hyvä työ tehtynä! Tuontialkoholin vaikutus suomalaisten alkoholinkulutukseenhan on lähinnä merkityksetön.

Valtiovarainministerin roolissa Urpilaisen vastuualueeseen luonnollisestikin kuuluu kansalaisten varallisuudesta huolehtiminen. Halvemman alkoholin hakemiseen Virosta ohjaaminen on jopa niin onnistunut idea, ettei sitä välttämättä uskoisi poliitikon ajatustyön tulokseksi.

Tosiasiassa olen lähinnä harmissani, kun en varallisuuteni rajoissa pysty tukemaan suomalaisten pienpanimoiden toimintaa enempää. Kyllähän suuret panimoyhtiöt (tässä tapauksessa AB InBev ja Carlsbergin omistama Sinebrychoff) käärivät voitot oluistaan, myytiin ne sitten SuPerAlkon, Viron laivojen tax-freen taikka lähimmän S-marketin kautta. Mutta kun Viroon valuvat verotulot voisivat mahdollisesti pysyä Suomessakin.. No, se politikkojen mollaamisesta, kokeillaan ennemmin mitä Saksan neljänneksi tunnetuimmalla oluella on tarjottavanaan.

Ulkonäöllisesti Beck's on aivan perussettiä, kirkasta, kullankeltaista nestettä pikkuisella vaahtohatulla. Ansioksi luettakoon odotettua parempi vaahto, joka ei katoa kokonaan ja jättääpä hiukan pitsiäkin. Ei tämä kuitenkaan ole mitenkään erikoisen houkuttelevan näköistä, mutta massalageriksi profiloituvalle oluelle mukava lisä. Tuoksu sitten onkin yksioikoisen maltainen ja vaisu. Luullakseni havaitsin kerran-kaksi jotakin raikkampaa humalaisen tapaista, mutta jos sitä olikin tuoksun seassa, niin äkkiäpä kuitenkin katosi hajupiiristä. Ehkä kielen päällä oluella olisi enemmän annettavaa?

Makuun liittyvä ensimmäinen huomio on, ettei Beck's oikeastaan maistu millekään. Vasta nielaistaessa aistit havaitsevat jotakin olueen liittyvää, kevyttä mallasta! Sama maltainen jälkimaku katoaakin sitten samassa ajassa kuin mitä oluella menee valua nielusta alas. Suutuntuma on enemmän keskitäyteläinen kuin vetinen, mutta jää kuitenkin kevyeksi. Erottava tekijä suomalaisiin salkkulagereihin tässä nyt on se, ettei joukosa ole edes virhemakuja. Kevyt aistimus maltaasta nielaistessa and that's it. Ilmeisestikin tätä olutta tehdään tavoitteena mahdollisimman helppo juotavuus. 

Beck's on oivallista olutta juotavaksi jos 

1) et satu pitämään tyypillisestä vaalean lagerin mausta mutta haluat juoda sitä

2) tavoitteena on juoda paljon olutta vähän ajan sisään 

3) vaihtoehtona on Beck'sin lisäksi vain myös virhemakuja sisältäviä, huonompia oluita

Toimii toki ihan vain janonsammuttajanakin, mutta kyseiseen virkaan löytyy myös vähemmänkin mauttomia vaihtoehtoja. Viron hinnoilla kuitenkin kelvollinen ostos.

Beck's 5,0%

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 4 

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 9

Yhteensä 21

Laitilan Kievari Tuomas 2013

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tuottaa vuosittain vuoden Hyvän Tuomaksen (Olutliiton myöntämä, olutkulttuurin hyväksi tehdystä työstä jaettava palkinto) kanssa uuden Tuomas-oluen. Naapuripitäjän Keskisen kyläkaupassa käväistessäni nappasin vuoden 2013 Tuomaksen mukaan. Kyseisessä kyläkaupassa on muuten valitettavan suppea olutvalikoima, melkein perus-Siwan vastaavaan rinnastettavissa, vaikka oluthyllyjä löytyykin moninkertainen määrä. Kenties Vesa ei ole olutmiehiä?

No, Tuomas kerkesi rapiat pari tuntia kotoutua jääkaappiini, kun sen sieltä taas poimin ja kippasin tuoppiin. Miellyttävä humalainen aromi nousi ilmoille oitis nostattaen positiivisia odotuksia tämän brittityylisen Pale Alen suhteen. Persikan värinen, kirkas olut miellytti myös silmää, joskin vähäinen, vaikkakin kestäväksi osoittautuva vaahtokerros jäi vaatimattomaksi. Tarkemmin tuoksuteltuna Tuomaksesta irtosi edelleen makean hedelmäistä sekä myös maltaista tuoksua. Maku ei tuonut mitään uutta, ainakin Laitilan lupaamaa (hedelmäistä) aromihumalointia löytyy, katkeroa ei niinkään. Maltaisuus ei erotu kummemmin.

Suutuntuma on varsin mukava, miellyttävästi keskitäyteläinen ja kieltä kutittelevan hiilihappoinen. Tuopin puolivälin jälkeen maku sen sijaan meinaa käydä liiankin makeaksi. Ei nyt ihan äklömakeaksi, mutta yli miellyttävän rajan verran makeaksi. Yksilökohtaiset makumieltymykset voivat tässä vaikuttaa asiaan, kun yleensäkään en pidä mistään imelästä ja esimerkiksi marsipaanikakku tuottaa iljetyksen tunnetta jo ajatustasollakin, niin ei tämän oluenkaan makeus miellytä. Vaan kyllä Tuomas mielestäni on siitäkin huolimatta epäbalanssissa liian makeutensa kanssa.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas 

Kievari Tuomas (2013)

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 30

Ayinger Celebrator

Tätä olutta kohtaan asetin hieman ennakko-odotuksia, onhan se reitattu Ratebeerissä aivan oluiden kärkikastiin, sekä tyylinsä parhaaksi. Doppelbockia pidän yhtenä maukkaimmista saksalaistyyleistä, siis niistä joita olen tähän mennessä päässyt maistamaan, ja etenkin talvi-iltojen lämmittäjänä vähintään yhtä soveltuvana kuin muitakin tummia ja vahvoja oluita. Ayingerin panimon kahteen muuhun olueen ei ole tarvinnut pettyä aiemmin, eikä tämäkään pettymystä tuottanut.

Sain kuvien laatuongelman hoidettua, nyt
pitäisi näyttää siltä miltä kuuluukin 

Celebrator on hyvin tummaa, punaruskean sävyistä ja kirkasta olutta vähällä, mutta pysyvällä vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksu vastaa odotuksiin reilun karamellimaltaisella aromilla, jonka ohella on myös ruisleipää ja hiven paahteisuutta. Myös maku on makean maltainen, samalla leipäisyydellä jota tuoksussa oli havaittavissa. Loppua kohden enemmän paahteisuutta ja kuivaa hedelmää. Mukavan pitkä jälkimaku on yhtä lailla paahteinen ja makea, hyvin miellyttävä. Täyteläisyyttä olisi saattanut odottaa pykälää enemmän, mutta sopivan maltillisen hiilihappoisuuden ja lopun tuntuman perusteella kallistuin pisteytyksessä ylempään arvosanaan.

Ehdottomasti tasapainoisin doppelbock, jota olen maistanut ilman sitä tyypillistä alkoholin tuntua. Paahteisuus ja makeus kulkevat hienosti rinnakkain, hedelmällä ja leivällä höystettyinä. Taitaapa siirtyä jatkossakin Alkon hyllyltä koriin, etenkin ruoan kanssa tätä pitää päästä kokeilemaan.

Ayinger Celebrator

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 39

Teerenpeli Mokkamatti

Toinen käsityöläisolut maisteltavana. Teerenpelin tuotteisiin en ole aiemmin tutustunut, ja hetken aikaa syytä pohdittuani arvioin vaikuttavaksi tekijäksi pulloetikettien desingin. Jostakin syystä se ei vain uppoa, vaikka vain sisällöllä pitäisikin olla väliä... Täytyy yrittää jatkossa olla ennakkoluulottomampi, ja ainakin tutustua edes muutamaan kyseisen panimon tuotteeseen. No, tutustutaan nyt ensin tähän kyseiseen tuotteeseen:

Mokkamatin vaahto jää lähes olemattomaksi, mutta silti kestäväksi ja jättääpä vielä sievää pitsiäkin lasin reunalle. Lähes 200 EBC-yksikön tummuisena olut on yksinkertaisesti mustaa, joskin kirkasta. Läpi ei kuitenkaan pääse yhtään valoa. Ensin Mokkamatista ei tahtonut löytyä muuta tuoksua ja makua, kuin paahteista mallasta, mutta aloitinkin nauttimisen jääkaappikylmänä. Hetken lämmettyään oluesta alkoi löytymään sitä kahvia, sekä jotakin makeata, ehkä suklaata. Maussa selvemmin kumpaakin. Itse asiassa paahteisuus ja makeus tuntui yllättävän hankalilta yksilöitäviltä, enkä sittenkään ole aivan varma kumpi tässä maistui päällimmäisenä. Pitkä jälkimaku puolestaan oli lähinnä paahteisen kahvinen. Alkoholia ei huomannut missään vaiheessa edes huoneenlämpöisenä, mikä on 7,0% oluelle kohtalaisen hyvä saavutus.

Kokonaisuutena Mokkamatti oli kyllä tasapainoinen ja kahvistouttina toimiva, vaikkakaan ei omaan makuuni aivan osuvin olut. Hintaluokassaan en etenkään ostaisi toista pulloa, mutta makumaailmasta pitävälle Mokkamatti oletettavasti maistuu hyvinkin.

Teerenpeli Mokkamatti:

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 34

PS. Pahoittelen kuvien kehnonpuoleista laatua. Ainoa 5Mp kännykkäkameraani parempi vaihtoehto on suht vanha Nikonin pokkari, jolla blogin otokset on otettu. Huomasinpa nyt vielä sen että Blogger taitaa heikentää kuvien laatua entisestään(?), ainakin tässä Mokkamatin portretissa värit eroavat kovalevylläni olevasta kuvasta selvästi. 

Saku Porter

Mitäpä ei vähätuloinen opiskelija arvostaisi, kuten alennuksia. Saku Porter ilmeisesti on joulun sesonkiolut ja nyt Alko oli merkinnyt loput pullot poistotuotteiksi, eikä 3,50€ hintaa puolen litran pullosta kyseisen liikeen hintatasolla käynyt vastustaminen. Vaikka porttereille tyypillinen paahteisuus joskus tuntuu omaan makuuni turhan paljolta, tämä balttiportteri oli yllättävän suunmukainen tuotos.

Beigeen taittuvaa, tiheää vaahtoa kehittyi reilusti kaatamalla juuri kahden sormenpaksuuden verran. Oluesta kuulti tumman punaista valoa läpi vasta kun tuoppia tutki liekkiä vasten. Tukkoinen nenä saattoi rajoittaa hajuja, mutta kyllä sieltä jotakin makeaa löytyi, karamelliä tai lakritsaa. Pehmeässä maussa puolestaan päällimmäisenä oli jotakin leipäistä, joululimppua sanoisin. Jälkimaussa taas vähän enemmän makeata. Vasta kun olut oli lämmennyt lähemmäs huoneenlämpöä hoksasin hivenen alkoholia, joskin sittenkin se pysyi hyvin tala-alalla. Hiilihappoja tuskin huomasi ensimmäisten kulausten jälkeen ja täyteläisyysasteikolla ollaan joko tasolla keskitäyteläinen+ tai melko täyteläinen. Oikein juotavaa.

Maultaan Saku Porter jäi hieman yksiulotteiseksi, mutta itselleni positiivisenä puolena ei-niin-paahteiseksi. Nestemäistä joululimppua, vaikka ei järisyttävän herkullista niin hyvää kuitenkin. Jos ei poistuisi Alkon valikoimasta, niin tätä saattaisi talvipäivän lämmittäjäksi ostaa toistekin.

Saku Porter:

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 7

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 37

Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Kuten useimmat oluen ystävät todennäköisesti jo tietävätkin, Alko on järjestänyt nipun käsityöläisoluita myymälöihinsä. Kaiken kaikkiaan 13 suomalaista ja kaksi briteistä hankittua pienpanimotuotetta, joista kävin tiistaina noukkimassa tämän yksilön talteen. Paikallinen Alkomme ei valitettavasti saanut Hiisi Pläkkiä ja Beer Hunter'sin Keripukkia hyllyilleen, joista olin tämän Toasten Oakin ohella eniten kiinnostunut :(

No, korkatessa iloisesti sihahtava ja rapsakat humala-aromit vapauttava Innis & Gunnin Toasted Oak IPA heittää harmin mielestä. Oluttyyli on minulle vielä varsin vieras, ainoa muistikuvani India Pale Alesta on mielettömän katkeropitoinen, nimetön olut kuukausien takaa. Humalapitoisista American Pale Aleista olen testannut useampaa olutta, mutta tämä IPA vaikuttaa vielä reilummin humaloidulta. Lienee hyvä asia, kun taidan olla alkanut pitämään kyseisen ainesosan osuudesta oluessa.

Tuopissa olut on kirkasta ja oranssiruskehtavaa vähällä, mutta kestävällä vaahdolla. Humalaisesta tuoksusta erottaa trooppista hedelmää (persikkaa, maybe). Mitä syvempään haistaa, sitä kovemmin tekee mieli maistaa. Ensimmäisiä aistimuksia mausta kuvaavat sanat raikas ja rapsakka. Tuoksun hedelmäinen aromi toistuu kielen päällä, mutta lisäksi löytyy sitrusta ja ehkäpä ruohoakin. Hiilihappoja sopivasti. Humalaista jälkimakua nauttii jonkin aikaa, kun pian sen hälvettyä täytyy ottaa jo seuraava kulaus. 

Pullollinen valui kurkusta varsin nopeaan, eikä toisenkin pullon ostamista tarvitse harkita kauemmin. Muutama ainakin pitäisi saada säilöön ennenkuin erä loppuu. Tämän jälkeen täytyy tarkastaa myös lähi-Alkon (ja maitokauppojenkin) muu IPA-tarjonta. Lienenkö vierastanut oluttyyliä vai onko se vain harvinaisempaa, mutta en ole sen yhden IPAn lisäksi näihin koskenut ennen tätä. Asiaan tullee tietoinen muutos. 

Oluita juodessa niitä on mukava paitsi analysoida, myös rankata. Tätä olen alkanut harrastaa Suomen Olutoppaan sivuilla (nimimerkillä tonimerkki) ja tästä Toasted Oakista tuli 11. pisteyttämäni olut. Varsinainen pisteytysrutiini on vasta muotoutumassa ja etenkin maun ja yleisvaikutelman pisteiden antaminen mietityttää useastikin, mutta olutoppaan ohjeiden avulla saa jonkinlaista muottia arviointiin. 

Toasted Oak IPAn pisteet:

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 36

Ensipuraisu

Kas niin...


Vain reilut puoli vuotta sitten taisin tuntea arviolta kymmenen olutmerkkiä, joista eräs suomalainen vaalea lager, Karjala myyntinimeltään, lieni parasta tuntemaani olutta. Joskus kavereiden kesken arvioitiin erikoisempia merkkejä, kuten Fostersia tai Sandelsia, milloin paremman makuiseksi, milloin hieman huonommaksi tai muuksi sillä välillä. Ainoan eron vertailuihin taisi kuitenkin tehdä lämpötila (välillä taskulämmin - pakastettu) ja tölkin desing. Mutta nämä "salkkulagerit" kun olivat allekirjoittaneen ainoa kosketus kyseisten mallasjuomien laajaan kirjoon, ei muunlaisesta osannutkaan tietää. Ja kun yleinen tuntemus oli ettei edes Se Fosters eronnut kummemmin halvemmasta Karjalasta, niin suottako sitten ostaa kalliimpaa.

Viime kesäkuun eräänä ilta(päivä?)nä kuitenkin satuin tutkimaan kaverini kanssa paikallisen K-kaupan oluthyllyn kirjavampaa puolta. Kuumina kesäpäivinä nautittiin useinkin kylmä olut mutta sinä kesäpäivänäpä, syystä tuntemattomasta, hyllystä noukittiinkin hienot vihreät pullot "erikoisolutta". Ei tuossa iltalialaisessa lagerissa huomattavaa eroa liennyt muihin lajityyppinsä edustajiin, mutta pelkästään hieno pullo sai sen tuntumaan.. hienommalta.

Tästä se taisi alkaa

Tuohon Peroniin kartoitan oleen hurahtamiseni alkupisteen. Ei innostus tietenkään tuosta vain leimahtanut, vaan alkoi kyteä ja kesän aikana kehittyä arviolta kerran viikossa testatun kalliimman, yleensä jonkinlaisen lagerin, muodossa. Talveen mennessä kuitenkin olin jo tutustunut vähintään yhteen yleisimpien oluttyyppien edustajaan. Olenpa kokeillut kahdesti kotioluen tekoakin mallasuutteista.


Nyt innostukseni olueeseen, mitä kait voisi pian kutsua harrastukseksi, on mennyt niin pitkälle että kirjoitan blogitekstiä aiheesta. Blogin ensisijainen tarkoitus on toimia itselleni eräänlaisena olutpäiväkirjana, josta saatan seurata ajatuksiani ja niiden mahdollista muuttumista ajan myötä, sekä kehitystä oluiden parissa. Mutta jos kenties sinä, lukija, hyödyt edes hieman tulevista teksteistäni, toteutuu blogin loppukin tarkoitus.


Maukkaita juomahetkiä
Toni