Saimaan Marsalkka Double IPA

• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi
• Tyyli: Double IPA
• Numeroita: Alc 8,0%; 87 EBU, 29 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 4,42€

Tämän vuoden käsityöläisolutkattauksesta on Alkoissa vielä joitakin pulloja jäljellä. Vaikka en Saimaan Juomatehtaan edustusta (hintansa takia) aikonut ostaa, niin nyt se kuitenkin tuli hankittua mielenkiintoisemman ostoksen puutteessa. Litrahinta kyllä huitelee siellä kipurajalla, neljä euroa on melkoisen paljon aivan mistä vain kolmasosalitran olutpullosta.

Oranssi, samea olut ei liiemmin muodosta vaahtoa. Tuoksu on heikonpuoleinen ja trooppisen hedelmäisyyden, lähinnä mangoisuuden ja sitruksen hallitsema. Makukaan ei erityisemmin säväytä, kirpeän hedelmäinen ja hieman tunkkainen sekä aavistuksen alkoholinen maku on harmillisen yksitoikkoinen. Sitruunaa ja kevyesti makeata mallasta seuraa varsin kestävä happaman greippinen ja alkoholinen jälkimaku. Hiilihappoja on sopivasti ja keskitäyteläinen, katkeroinen suutuntuma on mukavan rapsakka.

Kovin tylsä (Double) IPA tämä saimaalainen kyllä on. Epätasapainoinen kokonaisuus on lähinnä sitruksista katkeroa turhan vahvoissa prosenteissa. Marsalkka Double IPA ei tosiaankaan ole yli neljän euron arvoinen, eikä IPA-tarjonnassa muutenkaan kilpailukykyinen olut.

Saimaan Marsalkka Double IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 30

Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter

• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi
• Tyyli: Portteri
• Numeroita: Alc 7,2%; 270 EBU, 38 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 2,92€

Koffin Portteri on suomalaisittain merkittävä olut, mutta kaikessa legendaarisuudessaankin se on omaan makuuni ollut turhan paahteinen, suorastaan palanut. Ei huonoa tokikaan, mutta parempaakin voisi olla. Hinta-laatusuhteeltaan klassikko on kyllä Alkon valikoimassa omaa luokkaansa ja satunnainen pullo tarttuukin aina silloin tällöin mukaan. Monesti olen kuitenkin katsellut myös tätä Brooklynin panimon kanssa jalostettua versiota. Joitakin arvioita lukeneena muistelen Two Tree Porteria kuvaillun makeammaksi ja pehmeämmäksi, ja juuri sitä makeutta mieltäisin tasapainoittamaan alkuperäistä Portteria herkullisemmaksi. 

Kuusenkerkkiä

Kahden puun portterin erikoisuus piilee siinä käytetyssä newyorkilaisessa vaahterasiirappissa ja suomalaisissa kuusenkerkissä. Kaksi mannerta, kaksi panimoa, kaksi puuta jne. Nokkelasti nimetyn oluen tyyli onkin hieman tulkinnanvarainen, Sinebrychoff nimittäin ilmoittaa tyyliksi maustetun portterin, Alkon mielestä kyseessä on Imperial Porter ja Olutoppaassa puhutaan Balttityylisestä portterista. Ratebeerillä on vielä "spice/herb/vegetable" -luokitus. Itse taidan merkitä tyyliksi vain portterin, mitäpä sitä sen kummemmin saivartelemaan.

Ja kun nyt muistuu mieleen, niin onhan Two Tree Porteria kerran tarttunutkin kauppareissulla mukaan. Onnistuin vain tahattomasti avaamaan pullon lattiaa vasten, eikä juomaa sitten päätynyt lasiin... Laminaatin päällä portteri muistaakseni tuoksui varsin mukavalle, mutta maisto on saanut odottaa tänne maaliskuun lopulle saakka. Tällä kertaa olut päätyi lasiin asti.

Vaikka tämä ei mikään vertailu olekaan, niin ensimmäinen huomio Two Tree Porterista on sen runsaampi vaahto Koffin Portteriin verrrattuna. Tumman beige vaahtokukka vähenee kyllä sysimustan oluen päältä, mutta säilyy ohuena kerroksena ja jättää hyvin pitsiä. Se onkin sitten viiskauttaviis ulkonäöstä! Tuoksua löytyy reilusti jo kymmenasteisena, mistä olut sai vielä hetken lämmetä nauttimislämpötilaansa. Päällimmäisenä aistittavana on paahteista mallasta ja tummaa makeutta joiden lisäksi joukossa on kahvia ja lakritsaistakin aromia.

Jos tuoksu on houkutteleva, maku viekin jo lähes kielen mennessään. Ei liian paahteinen eikä makea, mutta sopivasti kumpaakin! Siirappista makeutta on juuri sopivasti paahteisuuden tasapainona ja makukirjossa on lisäksi katettuna niin kahvia ja salmiakkia, kuin lääkeyrttisyyttäkin. Sitä porttereissa miellyttävää limpun kuorta myös. Erittäin moniulotteinen ja täyteläinen olut! Katkeroidenkaan määrässä ei ole valittamista, mutta jälkimaussa makeus käy hieman liian hallitsevaksi. Kuusenkerkkää en muuten erota oluesta mitenkään, vaahterasiirapin läsnäolo sen sijaan on ilmeistä. (Pisteytyksessä olisin voinut antaa ysinkin, mutta se edellyttäisi sittenkin vielä "sitä jotain")

Kyllä tämä omassa rankingissani alkuperäisen Koffin Portterin päihittää. Tietenkin voisi olla syytä tutkia makuja rinnakkainvertailtuna, mutta kun näitä vertailuja on muiden olutbloggaajien toimesta tehty jo useampikin, niin jää nähtäväksi vaivaudunko. Ehkä teen koffilaisesta joskus tässä pelkän arvion (ehkä en), tulisi siihenkin sitten perehdyttyä huolella. Tämä arvio kuitenkin päättyy lopputoteamukseen: Two Tree Porter on toistaiseksi paras maistamani portteri!

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery 
Two Tree Porter

Tuoksu 8

Ulkonäkö 5

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 41

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi
• Tyyli: Kristallweizen
• Numeroita: Alc 4,7%; 35 EBU
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 1,19€

Ässästä löytyi niin halpaa venhäolutta, että ensin epäilin hinnoitteluvirhettä. Kuitissa oli kuitenkin sama hinta, eikä sitä oltu seuraavanakaan päivänä muutettu. Ihan lämmittää opiskelijan mieltä tällainen mahdollisuus nauttia alle 2,50€ vehnäolutta. Olkoonkin että kyseessä on suodatettu vehnäolut, joista suodattamattomaan verrattuna tapaa puuttua paljonkin makua, se kelpaa mainiosti vallitsevien lämpimien päivien juomaksi. Tiedä sitten mikä piilee hinnan yli puolittamisen takana, toivottavasti olisi nyt edes parin viikon mittainen ilmiö. Ja parempi vain jos tätä jatkuisi koko kesän yli ;)

Agressiivisella kaadolla 0,65l lasin saa lähes täyteen vaahtoa, joka on varsin kestävää. Itse olut on vain aavistuksen utuista ja oljenkeltaista. Tuoksu on kristallweizenille tyypillisen vaimea, mutta tyylissään Kuohusta irtoaa ihan hyvin aromeja. Banaania ja hiivaisuutta, sekä kevyesti ruohoista humalaa.

Makukaan ei ole liian vahva edes bulkkilagerin suurkuluttan makuun, mikä ei sinänsä ole huono asia. Itse ainakin kategorisoin Kristallivehnän käyttötarkoituskeltaan samaan kuin vaaleat lageritkin, eli helposti juotaviin janojuomiin. Vehnäoluen piirteet hallitsevat tätä makua; laimeasti banaania ja vähäisesti hiivaisuutta, joiden seurana sitruksista happamuutta ja rahtunen viljaisuutta. Passelin kepeä suutuntuma, mutta ei vetinen. Hintaluokassaan erinomaista, mutta jos lähestytään kolmen euron tölkkihintaa, menevät muut vehnät ohitse. Sittenkin kyllä vihreetön olut tyylissään.

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

Tuoksu 5

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 29

Armoitettu olutarvioija Markoboy kehottaa myös maistamaan

Nokian Keisari Kellari

• Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
• Tyyli: Kellariolut
• Numeroita: Alc 4,5%; 20 EBU, 48 EBC
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 2,20€

Suodattamatonta lageria Nokialta varsin edukkaaseen hintaan. Kellariolut on aivan vieras tyyli minulle. Sen verta kuitenkin otin selvää, että kellariolueksi luokittelukelpoista on käytännössä mikä vain suodattamaton pohjahiivaolut. Tyylistä siis löytynee hyvinkin monenlaista edustajaa ja tämä edustaja päätyi illan ratoksi lasiini.

Kivan sameata ja tumman ruosteenpunaista, selvästi suodattamatonta olutta tämä on. Vaahto laskettuu varsin nopeasti mutta ei hälvene kokonaan. Jättää myös pitsiä. Tuoksu on makeahkon maltainen, mutta kovin vaisu. Vähän hedelmäistä häivähdystä ja hiivaleipäisyyttä. En tiedä miksi, mutta tuoksusta tulee mieleen vastikään nautittu kolmos-Karhu. Jotakin yhteistä sillä ja Keisarilla on.

Hieman tunkkainen ja leipäisen maltainen maku on myös heikohko. Ei mauton toki, mutta enemmänkin makua olisi voinut olla. Makeus poistuu kuviosta oikeastaan kokonaan, mutta sitä korvaa "kellarimainen" multaisuus tai vihanneksisuus. Hedelmäisyyttä ja katkerohumalaa on vain nimeksi maun jälkipuoliskolla, mutta niistä jää mukava jälkimaku. Hiilihappoja ei ole tuhlailtu. Ilmeisesti suodattamattomuutensa ansiosta Keisari on yllättävän täyteläistä maitokauppalageriksi.

Kellarin keisari on ihan pätevä pohjahiivaolut, mutta käyttötarkoitusta tälle on hankala keksiä. Maku on liian maanläheinen ja "raskas" että menisi kepeänä janojuomana, mutta toisaalta tukevampien oluiden tontilla tämä on turhan mauton. Ehkäpä ruokajuomana?

Nokian Keisari Kellari

Tuoksu 5

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 10

Yhteensä 27

BrewDog 5 a.m. Saint

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: Amber Ale
• Numeroita: Alc 5,0%; 30 EBU, 20 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,42€

Lisää BrewDogia, satuin juuri käymään Alkossa kun tätä oli tullut hyllyttettäväksi (lupaavaa kehitystä oluthyllyillä!) ja tokihan yksi pullo lähti mukaan. Amber Ale on minulle uusi tyyli mutta jo mielikuva meripihkan värisestä oluesta vaikuttaa houkuttelevalta, punainen on yleensäkin ehkä kaunein väri mitä olut saattaa säteillä. BrewDogin poikien (ja koiran) tuotokset kun ovat nyt tehneet hienon ensivaikutelman, odotan 5 a.m. Saintin alkavan rakentamaan edelleen kestävämpää vaikutelmaa. Onpa se ansainnut Olutoppaan kuukauden olut 10/2011 -tittelinkin.

Ja punaistahan olut onkin, hyvin kaunis ja syvä väri, mutta hieman vaatimaton vaahto. Kestävä kylläkin. Tuoksussa on makeaa mallasta, tummaa hedelmää, greippimäistä sitrusta ja havuja. Suorastaan punainen aromi, olisiko vielä (meri)pihkaistakin säväystä joukossa. 5 a.m. Saintia jo haistelee mielikseen.

Maku ei tarjoa enempää eikä vähempää, kuin mitä tuoksu antaa odottaa. Miellyttävän tasapainoinen karamellisen maltaan ja humaloiden kokonaisuus. Tasainen makuspektri käsittää niin makean maltaisuuden, kuin kirpeämmän sitruksisen humaloinninkin, jättäen näiden välille vielä havuisuutta/pihkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Yksikään maku ei kuitenkaan korostu toisen yli ennen selkeämmin makeanpihkaista jälkimakua. Suutuntuma on reilun keskitäyteläinen ja pehmeä. 5 a.m. Saint on oikein herkullinen olut!

BrewDog 5 a.m. Saint

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36

Fuller's London Pride

• Panimo: Fuller's, Englanti
• Tyyli: Premium Bitter/ESB
• Numeroita: Alc 4,7%
• Hankittu: S-market Ähtäri; 3,xx€

Kuparinruskeaa, kirkasta lontoolaista päällystää kohtalainen, valkoinen vaahtokukka. Hieman heikossa tuoksussa on tuntuvimmin siirappimaista makeutta ja vähemmän sitruunaisuutta sekä pähkinää. Olisiko vähän hedelmäisyyttäkin. Hieman heikoksi tämän tuoksu kyllä jää.

Maku on myös varsin vaatimaton. Pähkinäisyys erottuu kivasti makean mallaksen joukosta ja sitruksinen humalointi tasoittaa hyvin kokonaisuutta, mutta onnettoman kevyeksi jäävä suutuntuma latistaa olutta pahasti. Loppua kohden oluesta löytyy vielä vähän metallista sivumakua. Makupaletissa ei sinänsä ole vikaa, mutta sitä makua saisi olla heti tuplaten enemmän. Enempi täyteläisyys ja runsaampi maku nostaisivat tasoa reilusti, mutta tällaisenaan Fuller'sin London Pride jää kertahankinnaksi.

Fuller's London Pride

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 27

BrewDog Hardcore IPA

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: Double IPA
• Numeroita: Alc 9,2%; 83 EBU, 44 EBC
• Hankittu: Alko; 4,62€

BrewDogin tuotteet tekevät ennätyksiä listoillani. Liberine Black Ale sai ensimmäisenä tuomaroimanani oluena yli 40 pistettä ja Hardcore IPA on nyt oleman vahvin juomani olut. Se on myös kallein olut, jonka olen kaupasta (K/S/A-market) ostanut. Kaikista ostamistani oluista olen kuitenkin maksanut eniten tuopillisesta Carlsbergiä yökerhossa. Kyseisen tapauksen hinta/laatusuhde meni jo negatiivisen puolelle.

HooceeIPA on kauniin kuparinpunaista ja aavistuksen utuista olutta. Lasiin kaaduttuaan sen vaahto vetäytyy isokuplaiseksi vaahtorenkaaksi lasin reunoille. Jättää hieman pitsiäkin valuessaan. Raikkaassa tuoksussa on havuja, sitrusta, tropiikin hedelmää ja kevyesti makeaa mallastakin. Varsin houkutteleva kattaus, mutta enpä vähempää odottanutkaan.

Makupuoli vastaa tuoksua, havuisuus on hyvin miellyttävän hallitsevassa asemassa hedelmien kanssa, sitrusta ei enää ole niin paljoa ja makea karamellisuus tasapainoittaa humalointia. Alkoholi ei maistu lainkaan, mutta tuntuu lämmittävyytenä. Numeroihin (taas kerran) takertuen totean, ettei suuren oloista katkeromäärää huomaa ja hardcore -nimitys edellyttäisi mielestäni vielä ankarampaa humalointia. Odotin kunnon humalapommia, mutta eihän tämä ollutkaan kuin erinomaisen tasapainoinen ja virheetön India Pale Ale. Tuplana.

Jälkimaku on nautinnollisen hedelmäinen, makeahko ja pitkä. Kun kyseessä nyt on suhteellisen kallis olut, niin on erittäin positiivista, että yhdestä kulauksesta (ja siten pullosta) riittää pidemmäksi aikaa iloa. Suutuntuma on melkoisen täyteläinen ja "öljyinen". Hiilihappoja ei ole paljoa, eikä sen puoleen tarvitsekaan olla. Ihan tulee suru puseroon kun lasi on tyhjentynyt.. Tässä on käynyt nyt niin, että PanoKoira asettaa erinomaisten oluiden rajat pykälää korkeammalle siitä mihin olen tottunut. Tätä ostaisin varmasti useamminkin jos vain olisi paikallisen Alkon valikoimassa.

BrewDog Hardcore IPA

Tuoksu 8

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 4 

Yleisvaikutelma 17 

Yhteensä 40

BrewDog Libertine Black Ale

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: Black IPA
• Numeroita: Alc 7,2%; 50 EBU, 140 EBC
• Hankittu: Alko; 4,02€

Alkoihin on tullut erä tällaista Black IPAa, jota jo silkasta mielenkiinnosta oluttyyliä kohtaan halusin päästä maistamaan. Tilasin sitten kaikkia A-kaupan neljää BrewDogia, mielenkiinnosta kyseistä panimoa kohtaan, lähi-Alkooni. Libertine Black Ale päätyy ensimmäisenä kurkusta alas.

En yhtään tiennyt mitä odottaa oluelta, paitsi että se on mustaa. Totisesti olikin, valoa ei tihku lainkaan läpi. Vaahtoa muodostuu pienesti, mutta se vähä kestääkin hyvin ja jättää kaunista pitsiä lasin reunoille. Ensituoksu sai minut hymyilemään, niin loistavan yllättävä se oli. Sitrusmaista kirpeyttä ja paahteisuutta samassa paketissa. Ja tummaa leipäisyyttä sekä havukasviakin vielä. Subjektiivisempana kokemuksena tuoksu jotenkin muistuttaa autopajoille ominaista öljynkatkuista ilmaa. Vai muistuttaako pajakäryt sittenkin Black IPAn aromeja? Pidän kuitenkin tuosta hajusta (enhän pienenä olisi muuta tehnytkään kuin haistellut moottoriöljyjä), niin luonnollisessa ympäristössään kuin oluessakin.

Maku on sitten enemmänkin makean karamellinen, edelleen sitruksinen ja leipäinen sekä hieman salmiakkinen tai yskänlääkkeinen. Paahteisuus tuntuu häipyneen tyystin. 50 EBU-yksikköä ei tunnu yhtään sen katkerammilta, kuin puolet vähemmän EBUja kevyemmissä oluissa. Jotenkin olisin toivonut enemmän katkeroa numeroiden ja tuoksun perusteella, ei sillä että olut olisi välttämättä parempaa ollut, mutta mielenkiinnosta kuinka makea maltaisuus ja voimakas humalointi toimisivat yhdessä. Katkeroita on kyllä nytkin tarpeeksi tasoittamaan makeutta, joka sitten ottaa ansiokkaasti enemmän roolia jälkimaussa. Suutuntuma on erittäin miellyttävä; pehmeä ja täyteläinen. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla ennenkuin rajallinen erä loppuu Alkoista!

BrewDog Libertine Black Ale

Tuoksu 8

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 5

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 41

Liberine Black Ale on muuten ensimmäinen yli 40 pistettä ansainnut olueni!

Vertailussa Karhu III & Karhu A

Löysin jääkaappistani kahden veroluokan mesikämmeniä ilmeisesti talviunilta. Nyt alkaa kuitenkin olla lumet sulaneet ja lämpötilat plussan puolella, niin eikös nallet vain heräile uniltaan. Täytyykin heti tunnustaa etten alkanut erikseen hakemaan karhunkaatolupia, vaan tein nämä kaksi yksilöä vaarattomiksi samoin tein. Mitäpä tunkeilevat ihmisten elinalueille, kyllä nämä tällaiset petoeläimet pitää saada hoitaa päiviltä kun näin röyhkeästi tunkevat minunkin reviirilleni!

Tällaisia alivuokralaisia en jääkaapissani suvaitse

Havaittuani jääkaappiini kuulumattoman faunan läsnäolon, virittelin eläimille ansan. Karhut kun pitävät hunajasta, niin houkuttelin ne sen avulla (kaapissani on aina hunajaa juuri tällaisten tilanteiden varalta) suoraan kaatamiselle otolliseen sijaintiin, asettelemieni lasien viereen... "Naps!", "naps!" ja "tssh-tsshhhh..." Tokkuraisista eläimistä ei muuta ääntä ehtinyt lähteä, kun ne jo olivat asianmukaisesti kaadettu. Analysointi-intoisuuttani päätin sitten vertailla näiden yksilöiden keskinäisiä eroja.

Luontokappaleet eivät aistineet vaaraa..

Ja sitten se olikin naps vain!

Ulkonäöltään Karhut ovat lähes identtisiä, jopa vaahto katoaa samaa tahtia. Keskiketterään palaa kuitenkin aavistuksen enemmän vaahtoa kun olutta pyörittää lasissa ja se jättää hieman pitsiäkin. Olen kuullut/lukenut Karhun olevan muihin suomalaisiin massalagereihin verrattuna tummempaa, mikä pitänee paikkansa. Molemmat ovat enemmän kuparisen kuin tyypillisen kultaisen väristä.

Kummatkin tuoksuvat lähinnä maltaisilta, mutta kolmonen on tunkkaisemman oloinen ja siitä erottuu metallinen sivuhaju. A-luokasta irtoaa myös hieman enemmän aromia, ei sittenkään paljoa, mutta enemmän kuitenkin. Maultaan kolmoskarhu on maltainen ja hieman tunkkainen. Siinä on myös häivähdys voita ja tummaa hedelmäisyyttäkin. Katkerohumalointi on vaivoin erotettavissa, mutta kyllä sitä on. Vahvempi Karhu omaa vahvemman, mutta vain maltaisen ja hedelmäisen maun. Humalointi tuntuu myös selvemmin, voita tai metallisuutta en havaitse. Rinnakkain vertaillessa A-Karhu on parempaa, tai ainakaan siinä ei ole kolmosen vähäisiäkään virhemakuja.

Suutuntumassa on myös eroja, nelosesta laimennettu kolmonen on (yllättäen?) vetisempää. Eipä sillä että vahvempikaan Karhu olisi edes keskitäyteläistä, mutta kyllä eroa on yhden pisteen verran enemmän. Hiilihapposuudessa ei ole eroavaisuuksia, mutta kolmosen jälkimaku on epämiellyttävästi tunkkaisempi.


Neloskarhu on selvästi raikkampaa ja ylipäänsä parempaa. Prosenttiyksikön verran enemmän alkoholia ei tuo alkon makua esille yhtään enempää. Erot ovat sittenkin vähäisiä, mutta oluiden lämmetessä (tai väljähtessä) niiden väliset erot korostuvat entisestään ja kolmosolut alkaa maistua jo pahalta. Nelonen on lämpimänä juotavampaa, mutta toisaalta kylmänähän kumpikin on tarkoitettu juotavaksi. Karhu III päihittää isoveljensä vain ulkonäköä tutkittaessa, eikä paremmasta vaahdostakaan yleensä ole iloa kun nämä oluet tavallisesti juodaan suoraan tölkistä...

Sinebrychoff Karhu III

Tuoksu 3

Ulkonäkö 3

Maku 4

Suutuntuma 1

Yleisvaikutelma 5

Yhteensä 16

Sinebrychoff Karhu A

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 7

Yhteensä 20

Vertailtujen oluiden parasta ennen -päiväykset olivat 4.2.2015 (Karhu III) ja 20.1.2015 (Karhu A), eli tölkityspäivissä oli kaksi viikkoa eroa. Molemmat on myös pantu Keravalla. Aika tuskin on ehtinyt vaikuttaa, ja arvelenkin erien välisten erojen vaikuttaneen eniten oluisiin. Etenkin selvästi tunkkaisemman kolmoskarhun tunkkaisuuden uskoisin johtuvan muusta kuin laimennuksesta, vaikka en asiasta kylläkään varma voi olla. Toiset erät samoja Karhuja voisivat tuottaa erilaisia tuloksia, ja mielekkäintä olisikin vertailla samasta erästä laimennettua kolmosta neloseen (mikäli samaa erää sitten pakataankaan laimennettuna ja laimentamattomana). Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, että lähtisin vasiten metsästämään saman päiväyksen omaavia tölkkejä ;)

Bosteels Tripel Karmeliet

• Panimo: Bosteels, Belgia
• Tyyli: Tripel
• Numeroita: Alc 8,6%; 11 EBU; 8,4 EBC
• Hankittu: Alko Seinäjoki; 4,07€

Tällä kertaa Olutoppaassa viime joulukuussa kuukauden olueksi äänestettyä belgitripeliä lasissa. Belgioluista olen juonut tähän mennessä vain Stella Artoista sekä Leffen Blondea ja Brunea, joista etenkin Brune on minulle maistunut. Bosteelsin Tripel eroaa oletettavastikin näistä muutamasta belgistä, toivottavasti myös edukseen. Tämän pullon etiketissä on päiväys 1/10/13, mutta ymmärtääkseni tällainen vahva belgiolut ei ole hirveän kranttu parasta ennen päiväyksestään.

Pullosta karkasi lähes desi vaahtoa heti avatessa, mutta lasissa se laskettui äkkiä hyvin ohueksi kerrokseksi oluen päälle. Olut itse on sameaa ja oljenkeltaista. Tuoksussa hiivaisuutta ja banaania, aivan kuin vehnäoluessa! Tripel Karmelietissähän on käytetty kolmea eri viljalajiketta; ohraa, kauraa ja vehnää, joista vehnä tuottanee osaltaan näitä aromeja. Vehnäoluessahan myös/etenkin hiivan vaikutus on merkittävä, mutta tämän oluen hiivasta ei äkkiseltään löytynyt muuta tietoa, kuin että jotakin belgihiivaa se on. Tuoksussa on myös jonkinlaista mausteisuutta sekä vaniljaa.

Mausteisuutta on myös maussa, kuin oluessa olisi käytetty pippuria. Varsinaisen hallitsevaa makua ei tahdo erottaa, sillä joukossa on myös ainakin sitruunaa, banaania, alkoholia ja viljaisuutta. Sitruuna ja pippuri (sitruunapippuri?) erottuvat kyllä selkeimmin, mutta eivät varsinaisen hallitsevasti niin että muita makuja tarvitsisi tarkemmin etsiä. Suutuntuma on hieman poltteleva ja lämmittävä, johtuneeko sitten alkoholista vai mausteisuudesta, mikä säilyy vielä jälkimaussakin. Omaan makuuni Bosteelsin Tripel Karmeliet on jo turhan mausteinen, eritoten jälkimaultaan, viimeistään pullollisen jälkeen tarvitsee vettä. Ei ole mitään janojuomaa tämä.

Bosteels Tripel Karmeliet

Tuoksu 8

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36

Founders All Day IPA

• Panimo: Founders, Michigan, USA
• Tyyli: Session IPA
• Numeroita: Alc 4,7%; 42 IBU
• Hankittu: K-Citymarket Seinäjoki; 3,25€

Tällä kertaa lasissa on Olutoppaan kuukauden olut 2/2014, Foundersin All Day IPA. Onpa myös tyylissään parhaaksi arvioitu olut (pistekeskiarvo 35) eli odotukset ovat suht korkealla. Katsotaanpa minkälaista maitokauppa-IPAa jenkeissä osataan tehdä.

Hieman utuista persikanväristä India Pale Alea, joka ei kummemmin tuota vaahtoa edes ankarasti kaatamalla. Vaisuhko tuoksu on melko simppeli, kepeän tropiikin hedelmäinen. Vähän sitrusta ja sitten makeampaa hetelmää. Maku on saman hedelmäinen, sanoisin että mangoinen ja kirpeän sitruksinen. Mieleen tulee Pirkan (tms. halpamerkin) mangojäätee. Yllättävän samankaltainen edellisen Brewdogin Punk Pale Alen kanssa, samanlaista multaisuuttakin nimittäin löytyy myös tästä oluesta. Katkerohumalat ja hiilihapot pitävät kevyen suutuntuman kirpeän raikkaana ja jälkimausta puolestaan tulee mieleen sitruunajäätee. Tai no, ihan vain sitrus, joka jääkin hyväksi aikaa maistumaan ja vaatimaan uutta kulausta.

Ei nyt mikään erityisen loistelias olut, mutta oikein hyvä janonsammuttaja. Ehkä latasin All Day IPAlle liiaksi odotuksia meriittien perusteella, sillä eihän tästä nyt mitään makuelämyksiä tai uusia aistimuksia löytynyt. Vaan eipä olut mitään erikoisempaa tarvitsekaan, tämä on hyvä paketti näin. Ei mikään pettymys, mutta eipä juuri huomattavaa paremmuuttakaan esimerkiksi edellämainittuun Punk Pale Aleen.

Founders All Day IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 33

Foundersiltahan on tulossa loppukuun tietämillä kaksi uutta olutta Alkoon, Founders Centennial IPA ja Founders Imperial Stout. Molemmat ovat keränneet ainakin Ratebeerissä (IPA & IS) erinomaisia arvioita, eli melkoisen varmasti menee hankintaan, jos vain jompaakumpaa eksyy saataville.

BrewDog Punk Pale Ale

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: American Pale Ale
• Numeroita: Alc 4,6%
• Hankittu: K-Supermarket Seinäjoki; 3,59€

BrewDog on tietynlainen ilmiö olutmaailmassa kokeilevien oluidensa ja joukkorahoituksella kasvamisen myötä. Mielettömän nopeasti kehittynyt liiketoiminta on tällä hetkellä vahvistamassa jalansijaansa Suomessa panimon oman pubin muodossa, eikä kehitys toivottavasti jää yhteen kuppilaan. Skotit kutsuivat myös olutbloggaajia viime kuussa vierailulle ja esimerkiksi Jaskan reissupäiväkirja matkasta tuokin panimoa edelleen lähemmäs oluen ystäviä, kannattaa lukaista. Oma suhteeni panimoon alkoi kehittyä vasta nyt, kun sain viikko sitten tilaisuuden ostaa ensimmäisen Brewdogini, joka löytyikin vasta sadan kilometrin päästä. Kun viikonloppuna aukesi useampi mainstream-lager, joista pullon etiketti kehottaa hankkiutumaan eroon, arvelin voivani kompensoida sitä tällä anti-mainstream oluella.

Utuista, oranssihtavaa punklientä varsin vaatimattomalla määrällä vaahtoa. Hedelmäinen tuoksu on houkutteleva, seassa sitrusta ja ruohoakin. Panimo onkin kehunut, etteivät he säästele humaloinnissa. Maku on rapsakan katkeroinen ja pääasiassa sitruksinen. Jotakin multaisempaa tai tunkkaista makeutta myös, ei mitenkään huonolla tavalla, pikemminkin neutraalisti. Sopiva määrä hiilihappoja kutittelee kivasti suussa, mutta raikkaan katkeroinen jälkimaku jää viipymään vain hetkeksi. Oikein hyvä, virkistävä APA.

BrewDog Punk Pale Ale

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 34

Benediktiner Weissbier

• Panimo: Ettal, Saksa
• Tyyli: Hefeweizen
• Numeroita: Alc 5,4%; 11,4 EBU; 21,8 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,50€

Alkon uutuuksia löytää joskus tiensä myös täkäläiseen Alkoon, mistä ainakin tämän Benediktinerin tie jatkuu (uuteen \o/) vehnäolutlasiini. Vuodenaikaan nähden vehnäolut on hieman erikoinen valinta uutuustuotteeksi, mutta eihän kesäkuu toisaalta olekaan kuin kahden kuukauden päässä. Eli kyllähän lämpimiin päiviin totuttelun voi jo aloittaakin vaikkapa vehniksellä :)

Hieno, tiivis vaahto pysyy lasin reunojen sisäpuolella vaikka se kohoaakin itse lasin yläpuolelle. Olut itsessään on samean kultaista ja hieman vaatimattomasti banaanin ja hiivan tuoksuista. Suussakaan olut ei tee olemassaolostaan numeroa. Maku on hedelmäinen, ei niinkään banaaninen, sekä hiivainen, mutta onnettoman vaisu ja yksipuolinen. Taustalla on vielä häivähdys viljaa. Joko makuaistinin on tänään hieman turta, tai sitten benediktiiniläisestä ei vain irtoa enempää aistittavaa.

Janojuoma-kategoriaanhan tämä menee. Raikas, hiilihappoinen ja kevyehkö suutuntuma tukee vielä kategorisointiani, eikä Benediktiner lokerossaan ole huono olut. Parempi kuitenkin jättää sinne kuuman päivän virkistykseksi ja nauttia vielä pari kuukautta niitä tukevampia oluita.

Ettal Benediktiner Weissbier

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 29