Bavaria 0,0 Wit

• Panimo: Bavaria, Hollanti
• Tyyli: Vähäalkoholinen venhäolut
• Numeroita: Alc 0,0%
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 1,39€

Ne pari alkoholitonta ja vähäalkoholista olutta, joita olen juonut, ovat yleensä maistuneet vain bulkkilagerilta, mutta siitäkin vielä vedellä jatkettuna. En ole uskonut hyvää alkoholitonta olutta olevan ikinä tehtykään, mutta tämä Bavarian vehnäolut on noussut ainakin olutblogeja selatessa esille juomakelpoisena tuotoksena. Ja kun kyseistä olutta sattumalta löytyi kaupasta, niin arvelin sen ansaitsevan mahdollisuuden. 

Onnettomalta, mutta hyvin pitsiä jättävältä vaahdoltaan (jota kyllä muodostuu hyvin lasia pyörittämällä) 0,0 Wit ei vielä muistuta venhäolutta, mutta sen verta sameaa olut on että suodattamattomaksi sen uskoo. Tuoksu onkin venhäolutmaisempi; sitruksinen, hieman hiivainen ja viljainen, vaikkakin hieman vaisu. Ihan hyvältä vaikuttaa.

Maku on Yllätys isolla Y:llä! Ilman parempaa tietoa meikäläiselle voisi maun puolesta uskotella lasissa olevan jotakin normaalivahvuista vehnistä. Raikasta ja hieman hapanta sitrusta, banaania ja kevyesti viljaisuutta yllättävän reilulla volyymilla. Ei sentään runsaaksi voi sanoa, mutta bulkkilagereita vahvemman makuista. Suutuntuma on ainoa merkki nollasta prosentista, sijoittuen jokseenkin vetisen ja kevyen välimaastoon. Ilman reiluja hiilihappoja vetisyys voisi häiritä enemmän, mutta tällainen liki vichymäinen tuntuma pelastaa ainakin osan. Bavaria 0,0 Wit on erittäin virkistävä tapaus ja todiste siitä, että ilman alkoholiakin voi olla hyvää.

Bavaria 0,0 Wit

Tuoksu 5

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 28

Blanche de Namur

• Panimo: Bocq, Belgia
• Tyyli: Witbier
• Numeroita: Alc 4,5%; 12 EBU, 5 EBC
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 3,16€

Valko-olutta, eli belgialaista venhäolutta aina niin metkannäköisessä, belgoluille tyypillisessä pullossa. Eiköhän kokeilla! 

Blanche de Namur vaahtoaa reilusti kaadettaessa, mutta vaahtokukka lässähtää vajaassa minuutissa olemattomaksi. Olut on sameaa ja oljenkeltaista, aivan valko-oluen väristä. Tuoksussa on reilusti belgihiivan tuottamia mausteisia aromeja, sekä sitruunaa ja vehnää. Maku on sitruksisen hapan ja mausteinen. Kevyensorttinen, mallaksinen runko tuntuu, mutta ei maistu, vähän kuin mauttoman lagerin sekaan olisi laitettu sitruunaa ja mausteita. Lisäksi jokin saippuainen sivumaku häiritsee, etenkin jälkimaussa. Keskitäyteläinen suutuntuma on erikoisen liukas.

Ilmeinen belgialainen vehnä tämä on, mutta hyvin erilainen kokemus ainakin Grimbergenin valko-olueen (siis siitä jääneisiin muistikuviin) verrattuna. Hieman epämääräinen vaalean belgioluen ja venhäoluen sekasikiö, joka ei kuitenkaan toimi kumpanakaan. Ennemmin pitäisin vehniksen vehniksenä ja belgin belginä.

Blanche de Namur

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 30

Fuller's ESB

• Panimo: Fuller's, Englanti
• Tyyli: Extra Special Bitter (ESB)
• Numeroita: Alc 5,9%; 29 EBU, 35 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,99€

Fuller's, erittäin laadukas englantilainen panimo, joka on luonut tämän Extra Special Bitter -tyylin nyt arvioinnissa olevalla oluellaan. En ole maistanut vielä yhtään huonoa Fuller'sin olutta ennen London Prideä, mutta senkin kyllä aion testata joskus uudelleen. Muita arvioita lukeneena nimittäin epäilen oman tölkkini olleen joko vanhentunut tai muuten huonolaatuinen, niin paljon kokemukseni erosi muiden reittaajien arvioista. 

Tällä ESB:llä on kuitenkin hyvin päiväystä. Kyseessä lienee tosissaan hyvä olut, ainakin sitä olen niin monesti lukenut kehuttavan, että ennakko-odotukset ovat nousseet varsin korkealle. Jokin (neljän euron hinta kenties) on kuitenkin pidätellyt ostoaikeita tähän viikkoon saakka, mutta nyt sitten iskin kiinni Fuller'sin ehkä kehutuimpaan oluseen.

Fuller's ESB on kirkasta, kurparinväristä olutta vaatimattomalla vaahdolla. Ainakaan ulkonäöllään se ei vielä julista erityistä parhautta. Tuoksu on jo lupaavampi: sitruksinen, karamellinen, tumman hedelmäinen ja brittihumalainen aromi on suht houkutteleva, vaikkakin hieman heikohko.

Maun puolella maltaisuus ja katkerot ovat hyvin tasapainossa. Ei-niin-makeaa mallasta ja happaman sitruksista, hieman kirpeää humalointia täydentää varsin vallitseva pähkinäinen maku. Vaikka eri humalalajikkeita en osaakaan erotella niin tietynlainen, vaikeasti kuvailtava, mutta erottuva brittityylinen humalointi tuntuu selvästi myös maussa. Kukkaisuus ja puumaisuus olisivat ehkä osuvimpia adjektiiveja sitä kuvaamaan. Makupaletti on erittäin raikas ja miellyttävä. Myönnettäköön vielä plussapiste erinomaisesta tasapainoisuudesta.

Mitä tulee suutuntumaan, niin hiilihapporuuvia on käännetty juuri sopivasti. Kepeä ja hieman kirpeä olut on harmillisen helppoa juotavaa, niin helppoa että tuopillisen hörppii ihan vahingossa kitusiin. Jos tyypillinen perjantaibisse olisi tällaista, humalatila voisi nousta suorastaan vaarallisen yllättäen. Sehän on oikeastaan oiva peruste korkealle hinnallekin (köhköh... mm. Tescoissa hinta on alle £2 = 2,40€, kateeksi käy). Fuller'sin ESB paitsi erittäin helposti juotava, myös erittäin maukas ale. Suosittelen!

Fuller's ESB

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 37

A. Le Coq Porter

• Panimo: A. Le Coq, Viro
• Tyyli: Balttityylinen Portteri
• Numeroita: Alc 6,5%; 16 EBU, 55 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,48€

Vielä on sopivan koleita iltoja nauttia tummempia oluita, vaikkapa porttereita. Olvi-konserniin kuuluvan A. Le Coqin panimon portteri ei ole pahan hintainen Alkon olueksi ja se päätyikin tällä kertaa arvioitavaksi.

Kirkasta ja tumman ruskeata, valoa vasten punertavaa portteria vähällä valkoisella vaahdolla. Tekee kyllä kivasti pitsiä. Tuoksu on makea, kevyesti paahteinen ja tumman leipäinen. Lämmettyään myös hieman alkoholinen.

Maku on karamellisen maltainen, hieman alkoholisuuttakin siinä seassa hyvällä tavalla, sekä tumman hedelmäinen ja kahvinen (erottuvimmillaan lyhyessä jälkimaussa), sekä vielä lääkeyrttisyyteenkin vivahtava. Paahteisuutta ei maun puolella enää ole lähes ollenkaan, vaikka sitä todella kaipaisi liikaa makeutta tasoittamaan. Enempi täyteläisyys ei myöskään olisi pahitteeksi, nyt suutuntuma jää keskitäyteläisen rajalle. A. Le Coq Porter on aika yksitoikkoisen makea, mutta hinta/laatu-suhteeltaan kelvollinen olut. Vaikka kyllähän niitä parempiakin porttereita samasta hintaluokasta löytyy.

A. Le Coq Porter

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 31

Saimaan Marsalkka Double IPA

• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi
• Tyyli: Double IPA
• Numeroita: Alc 8,0%; 87 EBU, 29 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 4,42€

Tämän vuoden käsityöläisolutkattauksesta on Alkoissa vielä joitakin pulloja jäljellä. Vaikka en Saimaan Juomatehtaan edustusta (hintansa takia) aikonut ostaa, niin nyt se kuitenkin tuli hankittua mielenkiintoisemman ostoksen puutteessa. Litrahinta kyllä huitelee siellä kipurajalla, neljä euroa on melkoisen paljon aivan mistä vain kolmasosalitran olutpullosta.

Oranssi, samea olut ei liiemmin muodosta vaahtoa. Tuoksu on heikonpuoleinen ja trooppisen hedelmäisyyden, lähinnä mangoisuuden ja sitruksen hallitsema. Makukaan ei erityisemmin säväytä, kirpeän hedelmäinen ja hieman tunkkainen sekä aavistuksen alkoholinen maku on harmillisen yksitoikkoinen. Sitruunaa ja kevyesti makeata mallasta seuraa varsin kestävä happaman greippinen ja alkoholinen jälkimaku. Hiilihappoja on sopivasti ja keskitäyteläinen, katkeroinen suutuntuma on mukavan rapsakka.

Kovin tylsä (Double) IPA tämä saimaalainen kyllä on. Epätasapainoinen kokonaisuus on lähinnä sitruksista katkeroa turhan vahvoissa prosenteissa. Marsalkka Double IPA ei tosiaankaan ole yli neljän euron arvoinen, eikä IPA-tarjonnassa muutenkaan kilpailukykyinen olut.

Saimaan Marsalkka Double IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 30