Vertailussa Karhu III & Karhu A

Löysin jääkaappistani kahden veroluokan mesikämmeniä ilmeisesti talviunilta. Nyt alkaa kuitenkin olla lumet sulaneet ja lämpötilat plussan puolella, niin eikös nallet vain heräile uniltaan. Täytyykin heti tunnustaa etten alkanut erikseen hakemaan karhunkaatolupia, vaan tein nämä kaksi yksilöä vaarattomiksi samoin tein. Mitäpä tunkeilevat ihmisten elinalueille, kyllä nämä tällaiset petoeläimet pitää saada hoitaa päiviltä kun näin röyhkeästi tunkevat minunkin reviirilleni!

Tällaisia alivuokralaisia en jääkaapissani suvaitse

Havaittuani jääkaappiini kuulumattoman faunan läsnäolon, virittelin eläimille ansan. Karhut kun pitävät hunajasta, niin houkuttelin ne sen avulla (kaapissani on aina hunajaa juuri tällaisten tilanteiden varalta) suoraan kaatamiselle otolliseen sijaintiin, asettelemieni lasien viereen... "Naps!", "naps!" ja "tssh-tsshhhh..." Tokkuraisista eläimistä ei muuta ääntä ehtinyt lähteä, kun ne jo olivat asianmukaisesti kaadettu. Analysointi-intoisuuttani päätin sitten vertailla näiden yksilöiden keskinäisiä eroja.

Luontokappaleet eivät aistineet vaaraa..

Ja sitten se olikin naps vain!

Ulkonäöltään Karhut ovat lähes identtisiä, jopa vaahto katoaa samaa tahtia. Keskiketterään palaa kuitenkin aavistuksen enemmän vaahtoa kun olutta pyörittää lasissa ja se jättää hieman pitsiäkin. Olen kuullut/lukenut Karhun olevan muihin suomalaisiin massalagereihin verrattuna tummempaa, mikä pitänee paikkansa. Molemmat ovat enemmän kuparisen kuin tyypillisen kultaisen väristä.

Kummatkin tuoksuvat lähinnä maltaisilta, mutta kolmonen on tunkkaisemman oloinen ja siitä erottuu metallinen sivuhaju. A-luokasta irtoaa myös hieman enemmän aromia, ei sittenkään paljoa, mutta enemmän kuitenkin. Maultaan kolmoskarhu on maltainen ja hieman tunkkainen. Siinä on myös häivähdys voita ja tummaa hedelmäisyyttäkin. Katkerohumalointi on vaivoin erotettavissa, mutta kyllä sitä on. Vahvempi Karhu omaa vahvemman, mutta vain maltaisen ja hedelmäisen maun. Humalointi tuntuu myös selvemmin, voita tai metallisuutta en havaitse. Rinnakkain vertaillessa A-Karhu on parempaa, tai ainakaan siinä ei ole kolmosen vähäisiäkään virhemakuja.

Suutuntumassa on myös eroja, nelosesta laimennettu kolmonen on (yllättäen?) vetisempää. Eipä sillä että vahvempikaan Karhu olisi edes keskitäyteläistä, mutta kyllä eroa on yhden pisteen verran enemmän. Hiilihapposuudessa ei ole eroavaisuuksia, mutta kolmosen jälkimaku on epämiellyttävästi tunkkaisempi.


Neloskarhu on selvästi raikkampaa ja ylipäänsä parempaa. Prosenttiyksikön verran enemmän alkoholia ei tuo alkon makua esille yhtään enempää. Erot ovat sittenkin vähäisiä, mutta oluiden lämmetessä (tai väljähtessä) niiden väliset erot korostuvat entisestään ja kolmosolut alkaa maistua jo pahalta. Nelonen on lämpimänä juotavampaa, mutta toisaalta kylmänähän kumpikin on tarkoitettu juotavaksi. Karhu III päihittää isoveljensä vain ulkonäköä tutkittaessa, eikä paremmasta vaahdostakaan yleensä ole iloa kun nämä oluet tavallisesti juodaan suoraan tölkistä...

Sinebrychoff Karhu III

Tuoksu 3

Ulkonäkö 3

Maku 4

Suutuntuma 1

Yleisvaikutelma 5

Yhteensä 16

Sinebrychoff Karhu A

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 7

Yhteensä 20

Vertailtujen oluiden parasta ennen -päiväykset olivat 4.2.2015 (Karhu III) ja 20.1.2015 (Karhu A), eli tölkityspäivissä oli kaksi viikkoa eroa. Molemmat on myös pantu Keravalla. Aika tuskin on ehtinyt vaikuttaa, ja arvelenkin erien välisten erojen vaikuttaneen eniten oluisiin. Etenkin selvästi tunkkaisemman kolmoskarhun tunkkaisuuden uskoisin johtuvan muusta kuin laimennuksesta, vaikka en asiasta kylläkään varma voi olla. Toiset erät samoja Karhuja voisivat tuottaa erilaisia tuloksia, ja mielekkäintä olisikin vertailla samasta erästä laimennettua kolmosta neloseen (mikäli samaa erää sitten pakataankaan laimennettuna ja laimentamattomana). Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, että lähtisin vasiten metsästämään saman päiväyksen omaavia tölkkejä ;)