No, Tuomas kerkesi rapiat pari tuntia kotoutua jääkaappiini, kun sen sieltä taas poimin ja kippasin tuoppiin. Miellyttävä humalainen aromi nousi ilmoille oitis nostattaen positiivisia odotuksia tämän brittityylisen Pale Alen suhteen. Persikan värinen, kirkas olut miellytti myös silmää, joskin vähäinen, vaikkakin kestäväksi osoittautuva vaahtokerros jäi vaatimattomaksi. Tarkemmin tuoksuteltuna Tuomaksesta irtosi edelleen makean hedelmäistä sekä myös maltaista tuoksua. Maku ei tuonut mitään uutta, ainakin Laitilan lupaamaa (hedelmäistä) aromihumalointia löytyy, katkeroa ei niinkään. Maltaisuus ei erotu kummemmin.
Suutuntuma on varsin mukava, miellyttävästi keskitäyteläinen ja kieltä kutittelevan hiilihappoinen. Tuopin puolivälin jälkeen maku sen sijaan meinaa käydä liiankin makeaksi. Ei nyt ihan äklömakeaksi, mutta yli miellyttävän rajan verran makeaksi. Yksilökohtaiset makumieltymykset voivat tässä vaikuttaa asiaan, kun yleensäkään en pidä mistään imelästä ja esimerkiksi marsipaanikakku tuottaa iljetyksen tunnetta jo ajatustasollakin, niin ei tämän oluenkaan makeus miellytä. Vaan kyllä Tuomas mielestäni on siitäkin huolimatta epäbalanssissa liian makeutensa kanssa.
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Kievari Tuomas (2013)
Tuoksu 7
Ulkonäkö 3
Maku 5
Suutuntuma 3
Yleisvaikutelma 12
Yhteensä 30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti