Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter

• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi
• Tyyli: Portteri
• Numeroita: Alc 7,2%; 270 EBU, 38 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 2,92€

Koffin Portteri on suomalaisittain merkittävä olut, mutta kaikessa legendaarisuudessaankin se on omaan makuuni ollut turhan paahteinen, suorastaan palanut. Ei huonoa tokikaan, mutta parempaakin voisi olla. Hinta-laatusuhteeltaan klassikko on kyllä Alkon valikoimassa omaa luokkaansa ja satunnainen pullo tarttuukin aina silloin tällöin mukaan. Monesti olen kuitenkin katsellut myös tätä Brooklynin panimon kanssa jalostettua versiota. Joitakin arvioita lukeneena muistelen Two Tree Porteria kuvaillun makeammaksi ja pehmeämmäksi, ja juuri sitä makeutta mieltäisin tasapainoittamaan alkuperäistä Portteria herkullisemmaksi. 

Kuusenkerkkiä

Kahden puun portterin erikoisuus piilee siinä käytetyssä newyorkilaisessa vaahterasiirappissa ja suomalaisissa kuusenkerkissä. Kaksi mannerta, kaksi panimoa, kaksi puuta jne. Nokkelasti nimetyn oluen tyyli onkin hieman tulkinnanvarainen, Sinebrychoff nimittäin ilmoittaa tyyliksi maustetun portterin, Alkon mielestä kyseessä on Imperial Porter ja Olutoppaassa puhutaan Balttityylisestä portterista. Ratebeerillä on vielä "spice/herb/vegetable" -luokitus. Itse taidan merkitä tyyliksi vain portterin, mitäpä sitä sen kummemmin saivartelemaan.

Ja kun nyt muistuu mieleen, niin onhan Two Tree Porteria kerran tarttunutkin kauppareissulla mukaan. Onnistuin vain tahattomasti avaamaan pullon lattiaa vasten, eikä juomaa sitten päätynyt lasiin... Laminaatin päällä portteri muistaakseni tuoksui varsin mukavalle, mutta maisto on saanut odottaa tänne maaliskuun lopulle saakka. Tällä kertaa olut päätyi lasiin asti.

Vaikka tämä ei mikään vertailu olekaan, niin ensimmäinen huomio Two Tree Porterista on sen runsaampi vaahto Koffin Portteriin verrrattuna. Tumman beige vaahtokukka vähenee kyllä sysimustan oluen päältä, mutta säilyy ohuena kerroksena ja jättää hyvin pitsiä. Se onkin sitten viiskauttaviis ulkonäöstä! Tuoksua löytyy reilusti jo kymmenasteisena, mistä olut sai vielä hetken lämmetä nauttimislämpötilaansa. Päällimmäisenä aistittavana on paahteista mallasta ja tummaa makeutta joiden lisäksi joukossa on kahvia ja lakritsaistakin aromia.

Jos tuoksu on houkutteleva, maku viekin jo lähes kielen mennessään. Ei liian paahteinen eikä makea, mutta sopivasti kumpaakin! Siirappista makeutta on juuri sopivasti paahteisuuden tasapainona ja makukirjossa on lisäksi katettuna niin kahvia ja salmiakkia, kuin lääkeyrttisyyttäkin. Sitä porttereissa miellyttävää limpun kuorta myös. Erittäin moniulotteinen ja täyteläinen olut! Katkeroidenkaan määrässä ei ole valittamista, mutta jälkimaussa makeus käy hieman liian hallitsevaksi. Kuusenkerkkää en muuten erota oluesta mitenkään, vaahterasiirapin läsnäolo sen sijaan on ilmeistä. (Pisteytyksessä olisin voinut antaa ysinkin, mutta se edellyttäisi sittenkin vielä "sitä jotain")

Kyllä tämä omassa rankingissani alkuperäisen Koffin Portterin päihittää. Tietenkin voisi olla syytä tutkia makuja rinnakkainvertailtuna, mutta kun näitä vertailuja on muiden olutbloggaajien toimesta tehty jo useampikin, niin jää nähtäväksi vaivaudunko. Ehkä teen koffilaisesta joskus tässä pelkän arvion (ehkä en), tulisi siihenkin sitten perehdyttyä huolella. Tämä arvio kuitenkin päättyy lopputoteamukseen: Two Tree Porter on toistaiseksi paras maistamani portteri!

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery 
Two Tree Porter

Tuoksu 8

Ulkonäkö 5

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 41

Vertailussa Karhu III & Karhu A

Löysin jääkaappistani kahden veroluokan mesikämmeniä ilmeisesti talviunilta. Nyt alkaa kuitenkin olla lumet sulaneet ja lämpötilat plussan puolella, niin eikös nallet vain heräile uniltaan. Täytyykin heti tunnustaa etten alkanut erikseen hakemaan karhunkaatolupia, vaan tein nämä kaksi yksilöä vaarattomiksi samoin tein. Mitäpä tunkeilevat ihmisten elinalueille, kyllä nämä tällaiset petoeläimet pitää saada hoitaa päiviltä kun näin röyhkeästi tunkevat minunkin reviirilleni!

Tällaisia alivuokralaisia en jääkaapissani suvaitse

Havaittuani jääkaappiini kuulumattoman faunan läsnäolon, virittelin eläimille ansan. Karhut kun pitävät hunajasta, niin houkuttelin ne sen avulla (kaapissani on aina hunajaa juuri tällaisten tilanteiden varalta) suoraan kaatamiselle otolliseen sijaintiin, asettelemieni lasien viereen... "Naps!", "naps!" ja "tssh-tsshhhh..." Tokkuraisista eläimistä ei muuta ääntä ehtinyt lähteä, kun ne jo olivat asianmukaisesti kaadettu. Analysointi-intoisuuttani päätin sitten vertailla näiden yksilöiden keskinäisiä eroja.

Luontokappaleet eivät aistineet vaaraa..

Ja sitten se olikin naps vain!

Ulkonäöltään Karhut ovat lähes identtisiä, jopa vaahto katoaa samaa tahtia. Keskiketterään palaa kuitenkin aavistuksen enemmän vaahtoa kun olutta pyörittää lasissa ja se jättää hieman pitsiäkin. Olen kuullut/lukenut Karhun olevan muihin suomalaisiin massalagereihin verrattuna tummempaa, mikä pitänee paikkansa. Molemmat ovat enemmän kuparisen kuin tyypillisen kultaisen väristä.

Kummatkin tuoksuvat lähinnä maltaisilta, mutta kolmonen on tunkkaisemman oloinen ja siitä erottuu metallinen sivuhaju. A-luokasta irtoaa myös hieman enemmän aromia, ei sittenkään paljoa, mutta enemmän kuitenkin. Maultaan kolmoskarhu on maltainen ja hieman tunkkainen. Siinä on myös häivähdys voita ja tummaa hedelmäisyyttäkin. Katkerohumalointi on vaivoin erotettavissa, mutta kyllä sitä on. Vahvempi Karhu omaa vahvemman, mutta vain maltaisen ja hedelmäisen maun. Humalointi tuntuu myös selvemmin, voita tai metallisuutta en havaitse. Rinnakkain vertaillessa A-Karhu on parempaa, tai ainakaan siinä ei ole kolmosen vähäisiäkään virhemakuja.

Suutuntumassa on myös eroja, nelosesta laimennettu kolmonen on (yllättäen?) vetisempää. Eipä sillä että vahvempikaan Karhu olisi edes keskitäyteläistä, mutta kyllä eroa on yhden pisteen verran enemmän. Hiilihapposuudessa ei ole eroavaisuuksia, mutta kolmosen jälkimaku on epämiellyttävästi tunkkaisempi.


Neloskarhu on selvästi raikkampaa ja ylipäänsä parempaa. Prosenttiyksikön verran enemmän alkoholia ei tuo alkon makua esille yhtään enempää. Erot ovat sittenkin vähäisiä, mutta oluiden lämmetessä (tai väljähtessä) niiden väliset erot korostuvat entisestään ja kolmosolut alkaa maistua jo pahalta. Nelonen on lämpimänä juotavampaa, mutta toisaalta kylmänähän kumpikin on tarkoitettu juotavaksi. Karhu III päihittää isoveljensä vain ulkonäköä tutkittaessa, eikä paremmasta vaahdostakaan yleensä ole iloa kun nämä oluet tavallisesti juodaan suoraan tölkistä...

Sinebrychoff Karhu III

Tuoksu 3

Ulkonäkö 3

Maku 4

Suutuntuma 1

Yleisvaikutelma 5

Yhteensä 16

Sinebrychoff Karhu A

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 7

Yhteensä 20

Vertailtujen oluiden parasta ennen -päiväykset olivat 4.2.2015 (Karhu III) ja 20.1.2015 (Karhu A), eli tölkityspäivissä oli kaksi viikkoa eroa. Molemmat on myös pantu Keravalla. Aika tuskin on ehtinyt vaikuttaa, ja arvelenkin erien välisten erojen vaikuttaneen eniten oluisiin. Etenkin selvästi tunkkaisemman kolmoskarhun tunkkaisuuden uskoisin johtuvan muusta kuin laimennuksesta, vaikka en asiasta kylläkään varma voi olla. Toiset erät samoja Karhuja voisivat tuottaa erilaisia tuloksia, ja mielekkäintä olisikin vertailla samasta erästä laimennettua kolmosta neloseen (mikäli samaa erää sitten pakataankaan laimennettuna ja laimentamattomana). Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, että lähtisin vasiten metsästämään saman päiväyksen omaavia tölkkejä ;)