Bavaria 0,0 Wit

• Panimo: Bavaria, Hollanti
• Tyyli: Vähäalkoholinen venhäolut
• Numeroita: Alc 0,0%
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 1,39€

Ne pari alkoholitonta ja vähäalkoholista olutta, joita olen juonut, ovat yleensä maistuneet vain bulkkilagerilta, mutta siitäkin vielä vedellä jatkettuna. En ole uskonut hyvää alkoholitonta olutta olevan ikinä tehtykään, mutta tämä Bavarian vehnäolut on noussut ainakin olutblogeja selatessa esille juomakelpoisena tuotoksena. Ja kun kyseistä olutta sattumalta löytyi kaupasta, niin arvelin sen ansaitsevan mahdollisuuden. 

Onnettomalta, mutta hyvin pitsiä jättävältä vaahdoltaan (jota kyllä muodostuu hyvin lasia pyörittämällä) 0,0 Wit ei vielä muistuta venhäolutta, mutta sen verta sameaa olut on että suodattamattomaksi sen uskoo. Tuoksu onkin venhäolutmaisempi; sitruksinen, hieman hiivainen ja viljainen, vaikkakin hieman vaisu. Ihan hyvältä vaikuttaa.

Maku on Yllätys isolla Y:llä! Ilman parempaa tietoa meikäläiselle voisi maun puolesta uskotella lasissa olevan jotakin normaalivahvuista vehnistä. Raikasta ja hieman hapanta sitrusta, banaania ja kevyesti viljaisuutta yllättävän reilulla volyymilla. Ei sentään runsaaksi voi sanoa, mutta bulkkilagereita vahvemman makuista. Suutuntuma on ainoa merkki nollasta prosentista, sijoittuen jokseenkin vetisen ja kevyen välimaastoon. Ilman reiluja hiilihappoja vetisyys voisi häiritä enemmän, mutta tällainen liki vichymäinen tuntuma pelastaa ainakin osan. Bavaria 0,0 Wit on erittäin virkistävä tapaus ja todiste siitä, että ilman alkoholiakin voi olla hyvää.

Bavaria 0,0 Wit

Tuoksu 5

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 28

Blanche de Namur

• Panimo: Bocq, Belgia
• Tyyli: Witbier
• Numeroita: Alc 4,5%; 12 EBU, 5 EBC
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 3,16€

Valko-olutta, eli belgialaista venhäolutta aina niin metkannäköisessä, belgoluille tyypillisessä pullossa. Eiköhän kokeilla! 

Blanche de Namur vaahtoaa reilusti kaadettaessa, mutta vaahtokukka lässähtää vajaassa minuutissa olemattomaksi. Olut on sameaa ja oljenkeltaista, aivan valko-oluen väristä. Tuoksussa on reilusti belgihiivan tuottamia mausteisia aromeja, sekä sitruunaa ja vehnää. Maku on sitruksisen hapan ja mausteinen. Kevyensorttinen, mallaksinen runko tuntuu, mutta ei maistu, vähän kuin mauttoman lagerin sekaan olisi laitettu sitruunaa ja mausteita. Lisäksi jokin saippuainen sivumaku häiritsee, etenkin jälkimaussa. Keskitäyteläinen suutuntuma on erikoisen liukas.

Ilmeinen belgialainen vehnä tämä on, mutta hyvin erilainen kokemus ainakin Grimbergenin valko-olueen (siis siitä jääneisiin muistikuviin) verrattuna. Hieman epämääräinen vaalean belgioluen ja venhäoluen sekasikiö, joka ei kuitenkaan toimi kumpanakaan. Ennemmin pitäisin vehniksen vehniksenä ja belgin belginä.

Blanche de Namur

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 30

Fuller's ESB

• Panimo: Fuller's, Englanti
• Tyyli: Extra Special Bitter (ESB)
• Numeroita: Alc 5,9%; 29 EBU, 35 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,99€

Fuller's, erittäin laadukas englantilainen panimo, joka on luonut tämän Extra Special Bitter -tyylin nyt arvioinnissa olevalla oluellaan. En ole maistanut vielä yhtään huonoa Fuller'sin olutta ennen London Prideä, mutta senkin kyllä aion testata joskus uudelleen. Muita arvioita lukeneena nimittäin epäilen oman tölkkini olleen joko vanhentunut tai muuten huonolaatuinen, niin paljon kokemukseni erosi muiden reittaajien arvioista. 

Tällä ESB:llä on kuitenkin hyvin päiväystä. Kyseessä lienee tosissaan hyvä olut, ainakin sitä olen niin monesti lukenut kehuttavan, että ennakko-odotukset ovat nousseet varsin korkealle. Jokin (neljän euron hinta kenties) on kuitenkin pidätellyt ostoaikeita tähän viikkoon saakka, mutta nyt sitten iskin kiinni Fuller'sin ehkä kehutuimpaan oluseen.

Fuller's ESB on kirkasta, kurparinväristä olutta vaatimattomalla vaahdolla. Ainakaan ulkonäöllään se ei vielä julista erityistä parhautta. Tuoksu on jo lupaavampi: sitruksinen, karamellinen, tumman hedelmäinen ja brittihumalainen aromi on suht houkutteleva, vaikkakin hieman heikohko.

Maun puolella maltaisuus ja katkerot ovat hyvin tasapainossa. Ei-niin-makeaa mallasta ja happaman sitruksista, hieman kirpeää humalointia täydentää varsin vallitseva pähkinäinen maku. Vaikka eri humalalajikkeita en osaakaan erotella niin tietynlainen, vaikeasti kuvailtava, mutta erottuva brittityylinen humalointi tuntuu selvästi myös maussa. Kukkaisuus ja puumaisuus olisivat ehkä osuvimpia adjektiiveja sitä kuvaamaan. Makupaletti on erittäin raikas ja miellyttävä. Myönnettäköön vielä plussapiste erinomaisesta tasapainoisuudesta.

Mitä tulee suutuntumaan, niin hiilihapporuuvia on käännetty juuri sopivasti. Kepeä ja hieman kirpeä olut on harmillisen helppoa juotavaa, niin helppoa että tuopillisen hörppii ihan vahingossa kitusiin. Jos tyypillinen perjantaibisse olisi tällaista, humalatila voisi nousta suorastaan vaarallisen yllättäen. Sehän on oikeastaan oiva peruste korkealle hinnallekin (köhköh... mm. Tescoissa hinta on alle £2 = 2,40€, kateeksi käy). Fuller'sin ESB paitsi erittäin helposti juotava, myös erittäin maukas ale. Suosittelen!

Fuller's ESB

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 37

A. Le Coq Porter

• Panimo: A. Le Coq, Viro
• Tyyli: Balttityylinen Portteri
• Numeroita: Alc 6,5%; 16 EBU, 55 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,48€

Vielä on sopivan koleita iltoja nauttia tummempia oluita, vaikkapa porttereita. Olvi-konserniin kuuluvan A. Le Coqin panimon portteri ei ole pahan hintainen Alkon olueksi ja se päätyikin tällä kertaa arvioitavaksi.

Kirkasta ja tumman ruskeata, valoa vasten punertavaa portteria vähällä valkoisella vaahdolla. Tekee kyllä kivasti pitsiä. Tuoksu on makea, kevyesti paahteinen ja tumman leipäinen. Lämmettyään myös hieman alkoholinen.

Maku on karamellisen maltainen, hieman alkoholisuuttakin siinä seassa hyvällä tavalla, sekä tumman hedelmäinen ja kahvinen (erottuvimmillaan lyhyessä jälkimaussa), sekä vielä lääkeyrttisyyteenkin vivahtava. Paahteisuutta ei maun puolella enää ole lähes ollenkaan, vaikka sitä todella kaipaisi liikaa makeutta tasoittamaan. Enempi täyteläisyys ei myöskään olisi pahitteeksi, nyt suutuntuma jää keskitäyteläisen rajalle. A. Le Coq Porter on aika yksitoikkoisen makea, mutta hinta/laatu-suhteeltaan kelvollinen olut. Vaikka kyllähän niitä parempiakin porttereita samasta hintaluokasta löytyy.

A. Le Coq Porter

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 31

Saimaan Marsalkka Double IPA

• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi
• Tyyli: Double IPA
• Numeroita: Alc 8,0%; 87 EBU, 29 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 4,42€

Tämän vuoden käsityöläisolutkattauksesta on Alkoissa vielä joitakin pulloja jäljellä. Vaikka en Saimaan Juomatehtaan edustusta (hintansa takia) aikonut ostaa, niin nyt se kuitenkin tuli hankittua mielenkiintoisemman ostoksen puutteessa. Litrahinta kyllä huitelee siellä kipurajalla, neljä euroa on melkoisen paljon aivan mistä vain kolmasosalitran olutpullosta.

Oranssi, samea olut ei liiemmin muodosta vaahtoa. Tuoksu on heikonpuoleinen ja trooppisen hedelmäisyyden, lähinnä mangoisuuden ja sitruksen hallitsema. Makukaan ei erityisemmin säväytä, kirpeän hedelmäinen ja hieman tunkkainen sekä aavistuksen alkoholinen maku on harmillisen yksitoikkoinen. Sitruunaa ja kevyesti makeata mallasta seuraa varsin kestävä happaman greippinen ja alkoholinen jälkimaku. Hiilihappoja on sopivasti ja keskitäyteläinen, katkeroinen suutuntuma on mukavan rapsakka.

Kovin tylsä (Double) IPA tämä saimaalainen kyllä on. Epätasapainoinen kokonaisuus on lähinnä sitruksista katkeroa turhan vahvoissa prosenteissa. Marsalkka Double IPA ei tosiaankaan ole yli neljän euron arvoinen, eikä IPA-tarjonnassa muutenkaan kilpailukykyinen olut.

Saimaan Marsalkka Double IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 30

Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter

• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi
• Tyyli: Portteri
• Numeroita: Alc 7,2%; 270 EBU, 38 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 2,92€

Koffin Portteri on suomalaisittain merkittävä olut, mutta kaikessa legendaarisuudessaankin se on omaan makuuni ollut turhan paahteinen, suorastaan palanut. Ei huonoa tokikaan, mutta parempaakin voisi olla. Hinta-laatusuhteeltaan klassikko on kyllä Alkon valikoimassa omaa luokkaansa ja satunnainen pullo tarttuukin aina silloin tällöin mukaan. Monesti olen kuitenkin katsellut myös tätä Brooklynin panimon kanssa jalostettua versiota. Joitakin arvioita lukeneena muistelen Two Tree Porteria kuvaillun makeammaksi ja pehmeämmäksi, ja juuri sitä makeutta mieltäisin tasapainoittamaan alkuperäistä Portteria herkullisemmaksi. 

Kuusenkerkkiä

Kahden puun portterin erikoisuus piilee siinä käytetyssä newyorkilaisessa vaahterasiirappissa ja suomalaisissa kuusenkerkissä. Kaksi mannerta, kaksi panimoa, kaksi puuta jne. Nokkelasti nimetyn oluen tyyli onkin hieman tulkinnanvarainen, Sinebrychoff nimittäin ilmoittaa tyyliksi maustetun portterin, Alkon mielestä kyseessä on Imperial Porter ja Olutoppaassa puhutaan Balttityylisestä portterista. Ratebeerillä on vielä "spice/herb/vegetable" -luokitus. Itse taidan merkitä tyyliksi vain portterin, mitäpä sitä sen kummemmin saivartelemaan.

Ja kun nyt muistuu mieleen, niin onhan Two Tree Porteria kerran tarttunutkin kauppareissulla mukaan. Onnistuin vain tahattomasti avaamaan pullon lattiaa vasten, eikä juomaa sitten päätynyt lasiin... Laminaatin päällä portteri muistaakseni tuoksui varsin mukavalle, mutta maisto on saanut odottaa tänne maaliskuun lopulle saakka. Tällä kertaa olut päätyi lasiin asti.

Vaikka tämä ei mikään vertailu olekaan, niin ensimmäinen huomio Two Tree Porterista on sen runsaampi vaahto Koffin Portteriin verrrattuna. Tumman beige vaahtokukka vähenee kyllä sysimustan oluen päältä, mutta säilyy ohuena kerroksena ja jättää hyvin pitsiä. Se onkin sitten viiskauttaviis ulkonäöstä! Tuoksua löytyy reilusti jo kymmenasteisena, mistä olut sai vielä hetken lämmetä nauttimislämpötilaansa. Päällimmäisenä aistittavana on paahteista mallasta ja tummaa makeutta joiden lisäksi joukossa on kahvia ja lakritsaistakin aromia.

Jos tuoksu on houkutteleva, maku viekin jo lähes kielen mennessään. Ei liian paahteinen eikä makea, mutta sopivasti kumpaakin! Siirappista makeutta on juuri sopivasti paahteisuuden tasapainona ja makukirjossa on lisäksi katettuna niin kahvia ja salmiakkia, kuin lääkeyrttisyyttäkin. Sitä porttereissa miellyttävää limpun kuorta myös. Erittäin moniulotteinen ja täyteläinen olut! Katkeroidenkaan määrässä ei ole valittamista, mutta jälkimaussa makeus käy hieman liian hallitsevaksi. Kuusenkerkkää en muuten erota oluesta mitenkään, vaahterasiirapin läsnäolo sen sijaan on ilmeistä. (Pisteytyksessä olisin voinut antaa ysinkin, mutta se edellyttäisi sittenkin vielä "sitä jotain")

Kyllä tämä omassa rankingissani alkuperäisen Koffin Portterin päihittää. Tietenkin voisi olla syytä tutkia makuja rinnakkainvertailtuna, mutta kun näitä vertailuja on muiden olutbloggaajien toimesta tehty jo useampikin, niin jää nähtäväksi vaivaudunko. Ehkä teen koffilaisesta joskus tässä pelkän arvion (ehkä en), tulisi siihenkin sitten perehdyttyä huolella. Tämä arvio kuitenkin päättyy lopputoteamukseen: Two Tree Porter on toistaiseksi paras maistamani portteri!

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery 
Two Tree Porter

Tuoksu 8

Ulkonäkö 5

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 41

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi
• Tyyli: Kristallweizen
• Numeroita: Alc 4,7%; 35 EBU
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 1,19€

Ässästä löytyi niin halpaa venhäolutta, että ensin epäilin hinnoitteluvirhettä. Kuitissa oli kuitenkin sama hinta, eikä sitä oltu seuraavanakaan päivänä muutettu. Ihan lämmittää opiskelijan mieltä tällainen mahdollisuus nauttia alle 2,50€ vehnäolutta. Olkoonkin että kyseessä on suodatettu vehnäolut, joista suodattamattomaan verrattuna tapaa puuttua paljonkin makua, se kelpaa mainiosti vallitsevien lämpimien päivien juomaksi. Tiedä sitten mikä piilee hinnan yli puolittamisen takana, toivottavasti olisi nyt edes parin viikon mittainen ilmiö. Ja parempi vain jos tätä jatkuisi koko kesän yli ;)

Agressiivisella kaadolla 0,65l lasin saa lähes täyteen vaahtoa, joka on varsin kestävää. Itse olut on vain aavistuksen utuista ja oljenkeltaista. Tuoksu on kristallweizenille tyypillisen vaimea, mutta tyylissään Kuohusta irtoaa ihan hyvin aromeja. Banaania ja hiivaisuutta, sekä kevyesti ruohoista humalaa.

Makukaan ei ole liian vahva edes bulkkilagerin suurkuluttan makuun, mikä ei sinänsä ole huono asia. Itse ainakin kategorisoin Kristallivehnän käyttötarkoituskeltaan samaan kuin vaaleat lageritkin, eli helposti juotaviin janojuomiin. Vehnäoluen piirteet hallitsevat tätä makua; laimeasti banaania ja vähäisesti hiivaisuutta, joiden seurana sitruksista happamuutta ja rahtunen viljaisuutta. Passelin kepeä suutuntuma, mutta ei vetinen. Hintaluokassaan erinomaista, mutta jos lähestytään kolmen euron tölkkihintaa, menevät muut vehnät ohitse. Sittenkin kyllä vihreetön olut tyylissään.

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

Tuoksu 5

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 29

Armoitettu olutarvioija Markoboy kehottaa myös maistamaan

Nokian Keisari Kellari

• Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
• Tyyli: Kellariolut
• Numeroita: Alc 4,5%; 20 EBU, 48 EBC
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 2,20€

Suodattamatonta lageria Nokialta varsin edukkaaseen hintaan. Kellariolut on aivan vieras tyyli minulle. Sen verta kuitenkin otin selvää, että kellariolueksi luokittelukelpoista on käytännössä mikä vain suodattamaton pohjahiivaolut. Tyylistä siis löytynee hyvinkin monenlaista edustajaa ja tämä edustaja päätyi illan ratoksi lasiini.

Kivan sameata ja tumman ruosteenpunaista, selvästi suodattamatonta olutta tämä on. Vaahto laskettuu varsin nopeasti mutta ei hälvene kokonaan. Jättää myös pitsiä. Tuoksu on makeahkon maltainen, mutta kovin vaisu. Vähän hedelmäistä häivähdystä ja hiivaleipäisyyttä. En tiedä miksi, mutta tuoksusta tulee mieleen vastikään nautittu kolmos-Karhu. Jotakin yhteistä sillä ja Keisarilla on.

Hieman tunkkainen ja leipäisen maltainen maku on myös heikohko. Ei mauton toki, mutta enemmänkin makua olisi voinut olla. Makeus poistuu kuviosta oikeastaan kokonaan, mutta sitä korvaa "kellarimainen" multaisuus tai vihanneksisuus. Hedelmäisyyttä ja katkerohumalaa on vain nimeksi maun jälkipuoliskolla, mutta niistä jää mukava jälkimaku. Hiilihappoja ei ole tuhlailtu. Ilmeisesti suodattamattomuutensa ansiosta Keisari on yllättävän täyteläistä maitokauppalageriksi.

Kellarin keisari on ihan pätevä pohjahiivaolut, mutta käyttötarkoitusta tälle on hankala keksiä. Maku on liian maanläheinen ja "raskas" että menisi kepeänä janojuomana, mutta toisaalta tukevampien oluiden tontilla tämä on turhan mauton. Ehkäpä ruokajuomana?

Nokian Keisari Kellari

Tuoksu 5

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 10

Yhteensä 27

BrewDog 5 a.m. Saint

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: Amber Ale
• Numeroita: Alc 5,0%; 30 EBU, 20 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,42€

Lisää BrewDogia, satuin juuri käymään Alkossa kun tätä oli tullut hyllyttettäväksi (lupaavaa kehitystä oluthyllyillä!) ja tokihan yksi pullo lähti mukaan. Amber Ale on minulle uusi tyyli mutta jo mielikuva meripihkan värisestä oluesta vaikuttaa houkuttelevalta, punainen on yleensäkin ehkä kaunein väri mitä olut saattaa säteillä. BrewDogin poikien (ja koiran) tuotokset kun ovat nyt tehneet hienon ensivaikutelman, odotan 5 a.m. Saintin alkavan rakentamaan edelleen kestävämpää vaikutelmaa. Onpa se ansainnut Olutoppaan kuukauden olut 10/2011 -tittelinkin.

Ja punaistahan olut onkin, hyvin kaunis ja syvä väri, mutta hieman vaatimaton vaahto. Kestävä kylläkin. Tuoksussa on makeaa mallasta, tummaa hedelmää, greippimäistä sitrusta ja havuja. Suorastaan punainen aromi, olisiko vielä (meri)pihkaistakin säväystä joukossa. 5 a.m. Saintia jo haistelee mielikseen.

Maku ei tarjoa enempää eikä vähempää, kuin mitä tuoksu antaa odottaa. Miellyttävän tasapainoinen karamellisen maltaan ja humaloiden kokonaisuus. Tasainen makuspektri käsittää niin makean maltaisuuden, kuin kirpeämmän sitruksisen humaloinninkin, jättäen näiden välille vielä havuisuutta/pihkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Yksikään maku ei kuitenkaan korostu toisen yli ennen selkeämmin makeanpihkaista jälkimakua. Suutuntuma on reilun keskitäyteläinen ja pehmeä. 5 a.m. Saint on oikein herkullinen olut!

BrewDog 5 a.m. Saint

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36

Fuller's London Pride

• Panimo: Fuller's, Englanti
• Tyyli: Premium Bitter/ESB
• Numeroita: Alc 4,7%
• Hankittu: S-market Ähtäri; 3,xx€

Kuparinruskeaa, kirkasta lontoolaista päällystää kohtalainen, valkoinen vaahtokukka. Hieman heikossa tuoksussa on tuntuvimmin siirappimaista makeutta ja vähemmän sitruunaisuutta sekä pähkinää. Olisiko vähän hedelmäisyyttäkin. Hieman heikoksi tämän tuoksu kyllä jää.

Maku on myös varsin vaatimaton. Pähkinäisyys erottuu kivasti makean mallaksen joukosta ja sitruksinen humalointi tasoittaa hyvin kokonaisuutta, mutta onnettoman kevyeksi jäävä suutuntuma latistaa olutta pahasti. Loppua kohden oluesta löytyy vielä vähän metallista sivumakua. Makupaletissa ei sinänsä ole vikaa, mutta sitä makua saisi olla heti tuplaten enemmän. Enempi täyteläisyys ja runsaampi maku nostaisivat tasoa reilusti, mutta tällaisenaan Fuller'sin London Pride jää kertahankinnaksi.

Fuller's London Pride

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 27

BrewDog Hardcore IPA

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: Double IPA
• Numeroita: Alc 9,2%; 83 EBU, 44 EBC
• Hankittu: Alko; 4,62€

BrewDogin tuotteet tekevät ennätyksiä listoillani. Liberine Black Ale sai ensimmäisenä tuomaroimanani oluena yli 40 pistettä ja Hardcore IPA on nyt oleman vahvin juomani olut. Se on myös kallein olut, jonka olen kaupasta (K/S/A-market) ostanut. Kaikista ostamistani oluista olen kuitenkin maksanut eniten tuopillisesta Carlsbergiä yökerhossa. Kyseisen tapauksen hinta/laatusuhde meni jo negatiivisen puolelle.

HooceeIPA on kauniin kuparinpunaista ja aavistuksen utuista olutta. Lasiin kaaduttuaan sen vaahto vetäytyy isokuplaiseksi vaahtorenkaaksi lasin reunoille. Jättää hieman pitsiäkin valuessaan. Raikkaassa tuoksussa on havuja, sitrusta, tropiikin hedelmää ja kevyesti makeaa mallastakin. Varsin houkutteleva kattaus, mutta enpä vähempää odottanutkaan.

Makupuoli vastaa tuoksua, havuisuus on hyvin miellyttävän hallitsevassa asemassa hedelmien kanssa, sitrusta ei enää ole niin paljoa ja makea karamellisuus tasapainoittaa humalointia. Alkoholi ei maistu lainkaan, mutta tuntuu lämmittävyytenä. Numeroihin (taas kerran) takertuen totean, ettei suuren oloista katkeromäärää huomaa ja hardcore -nimitys edellyttäisi mielestäni vielä ankarampaa humalointia. Odotin kunnon humalapommia, mutta eihän tämä ollutkaan kuin erinomaisen tasapainoinen ja virheetön India Pale Ale. Tuplana.

Jälkimaku on nautinnollisen hedelmäinen, makeahko ja pitkä. Kun kyseessä nyt on suhteellisen kallis olut, niin on erittäin positiivista, että yhdestä kulauksesta (ja siten pullosta) riittää pidemmäksi aikaa iloa. Suutuntuma on melkoisen täyteläinen ja "öljyinen". Hiilihappoja ei ole paljoa, eikä sen puoleen tarvitsekaan olla. Ihan tulee suru puseroon kun lasi on tyhjentynyt.. Tässä on käynyt nyt niin, että PanoKoira asettaa erinomaisten oluiden rajat pykälää korkeammalle siitä mihin olen tottunut. Tätä ostaisin varmasti useamminkin jos vain olisi paikallisen Alkon valikoimassa.

BrewDog Hardcore IPA

Tuoksu 8

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 4 

Yleisvaikutelma 17 

Yhteensä 40

BrewDog Libertine Black Ale

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: Black IPA
• Numeroita: Alc 7,2%; 50 EBU, 140 EBC
• Hankittu: Alko; 4,02€

Alkoihin on tullut erä tällaista Black IPAa, jota jo silkasta mielenkiinnosta oluttyyliä kohtaan halusin päästä maistamaan. Tilasin sitten kaikkia A-kaupan neljää BrewDogia, mielenkiinnosta kyseistä panimoa kohtaan, lähi-Alkooni. Libertine Black Ale päätyy ensimmäisenä kurkusta alas.

En yhtään tiennyt mitä odottaa oluelta, paitsi että se on mustaa. Totisesti olikin, valoa ei tihku lainkaan läpi. Vaahtoa muodostuu pienesti, mutta se vähä kestääkin hyvin ja jättää kaunista pitsiä lasin reunoille. Ensituoksu sai minut hymyilemään, niin loistavan yllättävä se oli. Sitrusmaista kirpeyttä ja paahteisuutta samassa paketissa. Ja tummaa leipäisyyttä sekä havukasviakin vielä. Subjektiivisempana kokemuksena tuoksu jotenkin muistuttaa autopajoille ominaista öljynkatkuista ilmaa. Vai muistuttaako pajakäryt sittenkin Black IPAn aromeja? Pidän kuitenkin tuosta hajusta (enhän pienenä olisi muuta tehnytkään kuin haistellut moottoriöljyjä), niin luonnollisessa ympäristössään kuin oluessakin.

Maku on sitten enemmänkin makean karamellinen, edelleen sitruksinen ja leipäinen sekä hieman salmiakkinen tai yskänlääkkeinen. Paahteisuus tuntuu häipyneen tyystin. 50 EBU-yksikköä ei tunnu yhtään sen katkerammilta, kuin puolet vähemmän EBUja kevyemmissä oluissa. Jotenkin olisin toivonut enemmän katkeroa numeroiden ja tuoksun perusteella, ei sillä että olut olisi välttämättä parempaa ollut, mutta mielenkiinnosta kuinka makea maltaisuus ja voimakas humalointi toimisivat yhdessä. Katkeroita on kyllä nytkin tarpeeksi tasoittamaan makeutta, joka sitten ottaa ansiokkaasti enemmän roolia jälkimaussa. Suutuntuma on erittäin miellyttävä; pehmeä ja täyteläinen. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla ennenkuin rajallinen erä loppuu Alkoista!

BrewDog Libertine Black Ale

Tuoksu 8

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 5

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 41

Liberine Black Ale on muuten ensimmäinen yli 40 pistettä ansainnut olueni!

Vertailussa Karhu III & Karhu A

Löysin jääkaappistani kahden veroluokan mesikämmeniä ilmeisesti talviunilta. Nyt alkaa kuitenkin olla lumet sulaneet ja lämpötilat plussan puolella, niin eikös nallet vain heräile uniltaan. Täytyykin heti tunnustaa etten alkanut erikseen hakemaan karhunkaatolupia, vaan tein nämä kaksi yksilöä vaarattomiksi samoin tein. Mitäpä tunkeilevat ihmisten elinalueille, kyllä nämä tällaiset petoeläimet pitää saada hoitaa päiviltä kun näin röyhkeästi tunkevat minunkin reviirilleni!

Tällaisia alivuokralaisia en jääkaapissani suvaitse

Havaittuani jääkaappiini kuulumattoman faunan läsnäolon, virittelin eläimille ansan. Karhut kun pitävät hunajasta, niin houkuttelin ne sen avulla (kaapissani on aina hunajaa juuri tällaisten tilanteiden varalta) suoraan kaatamiselle otolliseen sijaintiin, asettelemieni lasien viereen... "Naps!", "naps!" ja "tssh-tsshhhh..." Tokkuraisista eläimistä ei muuta ääntä ehtinyt lähteä, kun ne jo olivat asianmukaisesti kaadettu. Analysointi-intoisuuttani päätin sitten vertailla näiden yksilöiden keskinäisiä eroja.

Luontokappaleet eivät aistineet vaaraa..

Ja sitten se olikin naps vain!

Ulkonäöltään Karhut ovat lähes identtisiä, jopa vaahto katoaa samaa tahtia. Keskiketterään palaa kuitenkin aavistuksen enemmän vaahtoa kun olutta pyörittää lasissa ja se jättää hieman pitsiäkin. Olen kuullut/lukenut Karhun olevan muihin suomalaisiin massalagereihin verrattuna tummempaa, mikä pitänee paikkansa. Molemmat ovat enemmän kuparisen kuin tyypillisen kultaisen väristä.

Kummatkin tuoksuvat lähinnä maltaisilta, mutta kolmonen on tunkkaisemman oloinen ja siitä erottuu metallinen sivuhaju. A-luokasta irtoaa myös hieman enemmän aromia, ei sittenkään paljoa, mutta enemmän kuitenkin. Maultaan kolmoskarhu on maltainen ja hieman tunkkainen. Siinä on myös häivähdys voita ja tummaa hedelmäisyyttäkin. Katkerohumalointi on vaivoin erotettavissa, mutta kyllä sitä on. Vahvempi Karhu omaa vahvemman, mutta vain maltaisen ja hedelmäisen maun. Humalointi tuntuu myös selvemmin, voita tai metallisuutta en havaitse. Rinnakkain vertaillessa A-Karhu on parempaa, tai ainakaan siinä ei ole kolmosen vähäisiäkään virhemakuja.

Suutuntumassa on myös eroja, nelosesta laimennettu kolmonen on (yllättäen?) vetisempää. Eipä sillä että vahvempikaan Karhu olisi edes keskitäyteläistä, mutta kyllä eroa on yhden pisteen verran enemmän. Hiilihapposuudessa ei ole eroavaisuuksia, mutta kolmosen jälkimaku on epämiellyttävästi tunkkaisempi.


Neloskarhu on selvästi raikkampaa ja ylipäänsä parempaa. Prosenttiyksikön verran enemmän alkoholia ei tuo alkon makua esille yhtään enempää. Erot ovat sittenkin vähäisiä, mutta oluiden lämmetessä (tai väljähtessä) niiden väliset erot korostuvat entisestään ja kolmosolut alkaa maistua jo pahalta. Nelonen on lämpimänä juotavampaa, mutta toisaalta kylmänähän kumpikin on tarkoitettu juotavaksi. Karhu III päihittää isoveljensä vain ulkonäköä tutkittaessa, eikä paremmasta vaahdostakaan yleensä ole iloa kun nämä oluet tavallisesti juodaan suoraan tölkistä...

Sinebrychoff Karhu III

Tuoksu 3

Ulkonäkö 3

Maku 4

Suutuntuma 1

Yleisvaikutelma 5

Yhteensä 16

Sinebrychoff Karhu A

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 7

Yhteensä 20

Vertailtujen oluiden parasta ennen -päiväykset olivat 4.2.2015 (Karhu III) ja 20.1.2015 (Karhu A), eli tölkityspäivissä oli kaksi viikkoa eroa. Molemmat on myös pantu Keravalla. Aika tuskin on ehtinyt vaikuttaa, ja arvelenkin erien välisten erojen vaikuttaneen eniten oluisiin. Etenkin selvästi tunkkaisemman kolmoskarhun tunkkaisuuden uskoisin johtuvan muusta kuin laimennuksesta, vaikka en asiasta kylläkään varma voi olla. Toiset erät samoja Karhuja voisivat tuottaa erilaisia tuloksia, ja mielekkäintä olisikin vertailla samasta erästä laimennettua kolmosta neloseen (mikäli samaa erää sitten pakataankaan laimennettuna ja laimentamattomana). Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, että lähtisin vasiten metsästämään saman päiväyksen omaavia tölkkejä ;)

Bosteels Tripel Karmeliet

• Panimo: Bosteels, Belgia
• Tyyli: Tripel
• Numeroita: Alc 8,6%; 11 EBU; 8,4 EBC
• Hankittu: Alko Seinäjoki; 4,07€

Tällä kertaa Olutoppaassa viime joulukuussa kuukauden olueksi äänestettyä belgitripeliä lasissa. Belgioluista olen juonut tähän mennessä vain Stella Artoista sekä Leffen Blondea ja Brunea, joista etenkin Brune on minulle maistunut. Bosteelsin Tripel eroaa oletettavastikin näistä muutamasta belgistä, toivottavasti myös edukseen. Tämän pullon etiketissä on päiväys 1/10/13, mutta ymmärtääkseni tällainen vahva belgiolut ei ole hirveän kranttu parasta ennen päiväyksestään.

Pullosta karkasi lähes desi vaahtoa heti avatessa, mutta lasissa se laskettui äkkiä hyvin ohueksi kerrokseksi oluen päälle. Olut itse on sameaa ja oljenkeltaista. Tuoksussa hiivaisuutta ja banaania, aivan kuin vehnäoluessa! Tripel Karmelietissähän on käytetty kolmea eri viljalajiketta; ohraa, kauraa ja vehnää, joista vehnä tuottanee osaltaan näitä aromeja. Vehnäoluessahan myös/etenkin hiivan vaikutus on merkittävä, mutta tämän oluen hiivasta ei äkkiseltään löytynyt muuta tietoa, kuin että jotakin belgihiivaa se on. Tuoksussa on myös jonkinlaista mausteisuutta sekä vaniljaa.

Mausteisuutta on myös maussa, kuin oluessa olisi käytetty pippuria. Varsinaisen hallitsevaa makua ei tahdo erottaa, sillä joukossa on myös ainakin sitruunaa, banaania, alkoholia ja viljaisuutta. Sitruuna ja pippuri (sitruunapippuri?) erottuvat kyllä selkeimmin, mutta eivät varsinaisen hallitsevasti niin että muita makuja tarvitsisi tarkemmin etsiä. Suutuntuma on hieman poltteleva ja lämmittävä, johtuneeko sitten alkoholista vai mausteisuudesta, mikä säilyy vielä jälkimaussakin. Omaan makuuni Bosteelsin Tripel Karmeliet on jo turhan mausteinen, eritoten jälkimaultaan, viimeistään pullollisen jälkeen tarvitsee vettä. Ei ole mitään janojuomaa tämä.

Bosteels Tripel Karmeliet

Tuoksu 8

Ulkonäkö 3

Maku 8

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36

Founders All Day IPA

• Panimo: Founders, Michigan, USA
• Tyyli: Session IPA
• Numeroita: Alc 4,7%; 42 IBU
• Hankittu: K-Citymarket Seinäjoki; 3,25€

Tällä kertaa lasissa on Olutoppaan kuukauden olut 2/2014, Foundersin All Day IPA. Onpa myös tyylissään parhaaksi arvioitu olut (pistekeskiarvo 35) eli odotukset ovat suht korkealla. Katsotaanpa minkälaista maitokauppa-IPAa jenkeissä osataan tehdä.

Hieman utuista persikanväristä India Pale Alea, joka ei kummemmin tuota vaahtoa edes ankarasti kaatamalla. Vaisuhko tuoksu on melko simppeli, kepeän tropiikin hedelmäinen. Vähän sitrusta ja sitten makeampaa hetelmää. Maku on saman hedelmäinen, sanoisin että mangoinen ja kirpeän sitruksinen. Mieleen tulee Pirkan (tms. halpamerkin) mangojäätee. Yllättävän samankaltainen edellisen Brewdogin Punk Pale Alen kanssa, samanlaista multaisuuttakin nimittäin löytyy myös tästä oluesta. Katkerohumalat ja hiilihapot pitävät kevyen suutuntuman kirpeän raikkaana ja jälkimausta puolestaan tulee mieleen sitruunajäätee. Tai no, ihan vain sitrus, joka jääkin hyväksi aikaa maistumaan ja vaatimaan uutta kulausta.

Ei nyt mikään erityisen loistelias olut, mutta oikein hyvä janonsammuttaja. Ehkä latasin All Day IPAlle liiaksi odotuksia meriittien perusteella, sillä eihän tästä nyt mitään makuelämyksiä tai uusia aistimuksia löytynyt. Vaan eipä olut mitään erikoisempaa tarvitsekaan, tämä on hyvä paketti näin. Ei mikään pettymys, mutta eipä juuri huomattavaa paremmuuttakaan esimerkiksi edellämainittuun Punk Pale Aleen.

Founders All Day IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 33

Foundersiltahan on tulossa loppukuun tietämillä kaksi uutta olutta Alkoon, Founders Centennial IPA ja Founders Imperial Stout. Molemmat ovat keränneet ainakin Ratebeerissä (IPA & IS) erinomaisia arvioita, eli melkoisen varmasti menee hankintaan, jos vain jompaakumpaa eksyy saataville.

BrewDog Punk Pale Ale

• Panimo: BrewDog, Skotlanti
• Tyyli: American Pale Ale
• Numeroita: Alc 4,6%
• Hankittu: K-Supermarket Seinäjoki; 3,59€

BrewDog on tietynlainen ilmiö olutmaailmassa kokeilevien oluidensa ja joukkorahoituksella kasvamisen myötä. Mielettömän nopeasti kehittynyt liiketoiminta on tällä hetkellä vahvistamassa jalansijaansa Suomessa panimon oman pubin muodossa, eikä kehitys toivottavasti jää yhteen kuppilaan. Skotit kutsuivat myös olutbloggaajia viime kuussa vierailulle ja esimerkiksi Jaskan reissupäiväkirja matkasta tuokin panimoa edelleen lähemmäs oluen ystäviä, kannattaa lukaista. Oma suhteeni panimoon alkoi kehittyä vasta nyt, kun sain viikko sitten tilaisuuden ostaa ensimmäisen Brewdogini, joka löytyikin vasta sadan kilometrin päästä. Kun viikonloppuna aukesi useampi mainstream-lager, joista pullon etiketti kehottaa hankkiutumaan eroon, arvelin voivani kompensoida sitä tällä anti-mainstream oluella.

Utuista, oranssihtavaa punklientä varsin vaatimattomalla määrällä vaahtoa. Hedelmäinen tuoksu on houkutteleva, seassa sitrusta ja ruohoakin. Panimo onkin kehunut, etteivät he säästele humaloinnissa. Maku on rapsakan katkeroinen ja pääasiassa sitruksinen. Jotakin multaisempaa tai tunkkaista makeutta myös, ei mitenkään huonolla tavalla, pikemminkin neutraalisti. Sopiva määrä hiilihappoja kutittelee kivasti suussa, mutta raikkaan katkeroinen jälkimaku jää viipymään vain hetkeksi. Oikein hyvä, virkistävä APA.

BrewDog Punk Pale Ale

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 34

Benediktiner Weissbier

• Panimo: Ettal, Saksa
• Tyyli: Hefeweizen
• Numeroita: Alc 5,4%; 11,4 EBU; 21,8 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 3,50€

Alkon uutuuksia löytää joskus tiensä myös täkäläiseen Alkoon, mistä ainakin tämän Benediktinerin tie jatkuu (uuteen \o/) vehnäolutlasiini. Vuodenaikaan nähden vehnäolut on hieman erikoinen valinta uutuustuotteeksi, mutta eihän kesäkuu toisaalta olekaan kuin kahden kuukauden päässä. Eli kyllähän lämpimiin päiviin totuttelun voi jo aloittaakin vaikkapa vehniksellä :)

Hieno, tiivis vaahto pysyy lasin reunojen sisäpuolella vaikka se kohoaakin itse lasin yläpuolelle. Olut itsessään on samean kultaista ja hieman vaatimattomasti banaanin ja hiivan tuoksuista. Suussakaan olut ei tee olemassaolostaan numeroa. Maku on hedelmäinen, ei niinkään banaaninen, sekä hiivainen, mutta onnettoman vaisu ja yksipuolinen. Taustalla on vielä häivähdys viljaa. Joko makuaistinin on tänään hieman turta, tai sitten benediktiiniläisestä ei vain irtoa enempää aistittavaa.

Janojuoma-kategoriaanhan tämä menee. Raikas, hiilihappoinen ja kevyehkö suutuntuma tukee vielä kategorisointiani, eikä Benediktiner lokerossaan ole huono olut. Parempi kuitenkin jättää sinne kuuman päivän virkistykseksi ja nauttia vielä pari kuukautta niitä tukevampia oluita.

Ettal Benediktiner Weissbier

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 29

Robinsons Old Tom

• Panimo: Robinsons, Englanti
• Tyyli: Old Ale
• Numeroita: Alc 8,5%; 32 EBU, 101 EBC
• Hankittu: Alko Seinäjoki; 3,79€

Tämän kylmän talvi-illan (jo puoli astetta pakkasta) lämmittäjäksi valikoitui The World's Best Ale 2009 -tittelin voittanut Old Tom. World Beer Awardsin myöntämä palkinto omaa jo jonkinlaista painoarvoa monien muiden oluiden esittelemiin palkintoihin (köhköh) verrattuna, eikä kyseisen palkinnon voittaneen oluen ostamista yleensä tarvitse epäröidä. Oluen takaetiketti ansaitsee myös erityismaininnan, tällaisia pikku tietoiskuja soisi useammastakin olutpakkauksesta löytyvän. 

Vanha Tom on mustaa, valoa vasten punertavaa lientä lasin reunoja koristavalla vaahdolla. Sen tuoksu on portterimaisen paahteinen ja makea. Etiketin mainitsemaa hedelmäisyyttäkin on havaittavissa, mutta toisesta mainitusta aromista, melassista en ole kuullutkaan. Wikipedia tietää kyseessä olevan siirappimainen aine, eli tämä lienee sitä makeaa tuoksua. Maku on kuiva ja karamellinen, sekä salmiakkinen. Siinä on myös limpun kuorta. 

Tarkastan taas, mitä etiketti kertoo mausta; lämmittävä, pippurinen, rikas. Alkoholin lämmittävyys tuntuu kyllä, mutta ei maistu laisinkaan. Pippurisuutta en tietääkseni ole oluessa havainnut koskaan, mutta kun se mainitaan ja sitä tietää etsiä mausta, niin itse asiassa sen huomaa melko helposti. Myös jälkimaussa on tietynlaista pippurimaista polttavuutta. Hiilihappoja ei ole oikeastaan yhtään, eikä olut niitä kaipaisisikaan. Suutuntumaltaan melko täyteläinen, mutta oikeastaan hieman kevyempi kuin prosentteihin nähden olisi arvannut. Old Tom on ihan pätevä tumma ale, joskaan maailman parhaaksi sitä en sentään kehuisi.

Robinsons Old Tom

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 7

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 35

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

• Panimo: Flying Dog, Maryland, USA
• Tyyli: Premium Lager
• Numeroita: Alc 4,7%; 28 EBU
• Hankittu: K-Supermarket Seinäjoki; 3,69€

Mielessäni Premium Lager tarkoittaa vain kallista vaalea lageria mahdollisesti panimon halvempia tuotteita hienommalla desingilla. "Virallisesti" se on kuitenkin jotain vaalean lagerin ja pilsin väliin sijoittuvaa, mutta omien kokemusteni pohjalta sittenkin vain epämääräinen markkinointinimike, joka ei kerro itse oluesta juurikaan mitään. UnderDogilta odotan kuitenkin enemmän kuin tyylikästä etikettiä. Odotan sen tarjoavan jotakin, mitä tämä oluttyyli ei ole minulle vielä tarjonnut, kumoten ehkä mieleeni juurtuneen Premium Lagerin ja Premium salkkulagerin synonyymiteetin.

Jo ulkonäkö kertoo ettei kyseessä ole mikään tavallinen vaalea lager, vaan paljon vakavemmin otettava tuotos, mikä onkin erittäin suotavaa tämän hintaluokan oluessa. UnderDog on sameaa, oranssihtavaa olutta liki mitättömällä, mutta kestävällä vaahdolla. Tuoksussa on montaa aromia, joita saa erotella tovin toisistaan. Joukossa on ainakin hedelmää (persikkaa), keksiä, makeaa mallasta (karamellia) ja ruohoisuutta. Vaikuttava tuoksu maitokauppalageriksi! Maku ei yllä aivan samalle tasolle, mutta mielellään tätä kielen päälläkin pyörittelee. Maltaisuus esiintyy voimakkaammin jääden kuitenkin yhä humaloinnin taakse ja hedelmäinen humala on hieman tunkkaisempaa. Katkeroita varsin vähän, makeahko aromihumalointi on selvästi enemmän esillä. Jälkimaku on lyhyt ja hedelmäinen, suutuntuma keskitäyteläinen.

Kyllä tämä koira pesee kaikki aiemmat kurkkuani kostuttaneet Premium Lagerit kuusnolla. Itse asiassa UnderDog on hyvin pilsnermäinen olut, tiedä sitten mikä tätä loppuviimein erottaa varsinaisesta pilssistä... Kaikessaan kuitenkin hyvin maistuva lager, mutta hintansa takia uudelleenoston mahdollisuus taitaa jäädä vain vähäiseksi.

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Beer Hunter's Mufloni IPA

• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi
• Tyyli: Session IPA
• Numeroita: Alc 4,5%
• Hankittu: K-Citymarket Seinäjoki; 2,89 €

Eilen pääsin käymään isoolla kirkolla (Seinäjoella) ja käytin hyväkseni tilaisuuden kerätä Keskon markettien ja Alkon olutvalikoimista jokusen pakko-maistaa-oluen ja muutaman muuten vain mielenkiintoisen pullon. Syntymäpäivälahjaa itselleni, enhän minä muuten ostaisi kerralla kuutta 0,33l olutpulloa kahdellakympillä ;) Vaikka samalla tekosyyllä taisin jo tilata neljä saman hintaluokan olutta Alkoonkin... Niin ja löysinpä vihdoinkin myös vehnäolutlasit kirpparilta, kaapista ei nyt vain löydy lasinmukaita olutta että pääsisi heti testailemaan.

Häppi bördei!

Harmikseni hoksasin Mufloni IPAn päiväyksen kolistelevan ensi kuulla täyteen ja vähäinen oluttuntemukseni tiesi sanoa ettei vahvasti humalapainotteisen oluen sopisi viipyä pullossa kovin kauaa. Yleensä tarkastan oluiden päiväyksen jo kaupassa, mutta nytpä pääsi lipsahtamaan. No, en anna tämän villilampaan vanheta ainakaan enempää, vaan paimennan sen näistä uusista tuttavuuksista ensimmäisenä tuoppiin.

Taustalla olevalle litraiselle Maßkrugille on löytynyt edes jotain
käyttöä. Juomiseen se nimittäin on varsin epäkäytännöllinen astia.

Mufloni IPA on sumeata, kuparinväristä olutta ja sen seassa lilluu suurehkoja hiivakokkareita. Valkoista vaahtoa muodostuu reilusti, se jättää pitsiä ja peittää olutta koko juomatapahtuman ajan. Houkuttelevan näköistä! Tuoksu on humalainen; sitruunaa, ruohoa ja tropiikin hedelmäisyyttä, joista ruohoisuus hallitsee selvästi. Tuoksu olisi voinut olla raikkaampikin, mutta ei se sentään tunkkainenkaan ole. Maku sen sijaan on, humalointi ei ilmeisestikään ole säilynyt puolta vuotta heikentymättä. Päällimmäisenä maistuu katkeroinen ja kirpeä, mutta myös tunkkainen sitruuna. Sama ruohoisuus ja vähäisemmässä määrin hedelmäisyys ovat myös mukana. Tunkkainen, puraisevan humalainen jälkimaku viipyy varsin kauan. Jälkimausta tulee mieleen huono Keisari 66, joihin olen myös törmännyt turhan usein viime kuukausina. Toivotaan että Nokian Panimo saisi hoidettua ongelmansa ainakin ennen kesää. 

Hieman kurjaahan selvästi iän latistamaa olutta on pisteyttää, mutta kun parasta ennen ei ole vielä mennyt umpeenkaan, niin ei se varsinaisesti väärin ole. Jospa joskus tulevaisuudessa pääsen maistamaan tuoreempaa erää, niin voin sitten arvioida oluen sellaisena kuin se parhaimmillaan on. 

Beer Hunter's Mufloni IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 10

Yhteensä 28

Master Tmavý 18°

• Panimo: Plzenský Prazdroj (SABMiller), Tsekki
• Tyyli: Dunkler Bock
• Numeroita: Alc 7,0%; 26 EBU, 130 EBC
• Hankittu: Alko; 3,67€

Dunkler Bock? Ratebeerin perusteella kyse on tummasta bockista, lasissa taitaa olla talviolueksi sopivaa juomaa. Olutwiki kertoo myös että tumma bock on vaaleaa sukulaistaan maltaisempi, paahteisempi ja yleensä vähemmän alkoholisempi. Voltteja tässä on kuitenkin seitsemän kappaletta ja yhtä vahva vaalea lager oletettavasti taittuisi lähinnä ns. viinalageriksi, joista ei järin kaksisia makuelämyksiä ole irronnut. Raa'an alkoholin makuista (myös/etenkin kotimaista) olutta löytyy kyllä halvemmallakin, eli tummalta mestarilta toivon jotain muuta. Yleensä vahvoissa tummissa oluissa se alkoholisuus onkin pysynyt sievästi piilossa.

Alkohan puolestaan luokittelee Master Tmavýn simppelisti tummaksi lageriksi, mutta toisaalta tupla-bockin (esim. Ayinger Celebratorin) vahvaksi lageriksi. Sittenkin vaikka jälkimmäisessä on jokunen kymmenys vähemmän voltteja, ja tummuttakin vain kaksi EBU-yksikköä vähemmän? Celebrator toki on vain yksi doppelbock useammasta ja joukossa on myös yli 7-prosenttisia ja vaaleita samantyylisiä oluita. Ilmeisesti Alkon luokitus määräytyykin oluen tyylin mukaan, oluesta itsestään riippumatta, mikä ei kylläkään palvele asiakasta häävisti. Vaikka itse en kyseisiin luokituksiin juuri kiinnitäkään huomiota, olen kuitenkin tietoisesti vältellyt juuri vahvoiksi lagereiksi luokiteltuja, itselleni tuntemattomia oluita nimenomaan niille ominaisen viinamaisuuden vuoksi. Eipä tämä kuitenkaan ole ensimmäinen, tuskin viimeinenkään kerta kun kyseinen luokittelujärjestelmä vaikuttaa kovin ontuvalta. Mutta ei tämän enempää asian vierestä, siirrytään itse olueen:

Etiketti suosittelee tarjoilulämpötilaksi 10-12 celciusastetta, eli saan odotella hetken ennen kuin olut saavuttaa nauttimiskelpoisuuden. 40-wattista lämpöpalloa* vasten tarkasteltuna Master Tmavý on syvän punertavaa ja sitä kruunaa vähäinen, beige vaahtorengas. Tuoksusta löytyy makeaa karamellisuutta, paahteisuutta ja tummaa leipää. Hivenen alkoholiakin saattaa pilkahtaa, mutta se ei häiritse. Siirappisemmaksi taittuva makeus on läsnä myös maussa, paahteisuus hälvenee vaivoin aistittavaksi ja hieman kahvinaromistakin makua höystää alkoholin makeus. Yleensä kyseinen makeus ei erotu edukseen, mutta nyt se tuntuu toimivan hyvin. Melkoisen moniulotteinen olut tämä on, täytyy sanoa!

Suutuntuma kelpo täyteläinen ja hiilihappoja lähinnä nimeksi. Itse asiassa Master Tmavý muistuttaa makeahkoa stoutia/portteria, ja ainoa keksimäni ero näihin on hedelmäisyyden puute. Eipä sillä, että sitä hedelmäisyyttä jokaisesta stoutista tai portteristakaan löytyisi, mutta omien (suht vähäisten) kokemusteni mukaan se on niille ominaisempaa. Oleellinen kuitenkin on selvää, eli tsekkiläinen mestari on maistuvaa olutta, eikä ole sanottua etteikö sitä joskus toistakin pulloa ostaisi.

Master Tmavý 18°

Tuoksu 7

Ulkonäkö 4

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 15

Yhteensä 38

*Tunnetaan myös hehkulamppuna, jonkalaisilla toteutettu valaisuratkaisu kuitenkin saastuttaa luontoa ja kiihdyttää ilmastonlämpenemistä. Radikaalina ympäristöaktivistina (not) käytän sitten näitä lämpöpalloja ja pidän omatuntoni on puhtaana.

Schneider Weisse Tap 2 Mein Kristall

• Panimo: G. Schneider & Sohn, Saksa
• Tyyli: Kristallweisen
• Numeroita: Alc 5,3%, 16 EBU, 7 EBC
• Hankittu: Saksasta

Sen verta upea Leijonien peli on nyt käynnissä, ettei sitä yksin voi katsoa. Täytyy ottaa olutta seuraksi! Juhlistetaan samalla Niskasen ja Jauhojärven kultamitalia. Toista erää viedään, tilanne 3-1, Mein Kristall sihahtaa, Aaltonen ottaa kakkosen huitomisesta. Rask hoitaa tonttinsa hienosti! Itse olueen keskittymiseen ei paljoa focusta taidakaan irrota.

Oljenkeltaista, kirkasta vehnäoluttahan tämä on. Vaahtoa lajinsa edustajaksi yllättävän vähän, johtuneeko sitten suodattamisesta vai vääränlaisesta lasista, tuoppihyllyssäni kun ei vehnäolutlasia ole. Banaanista aromia, vähän hiivaisuutta tuoksussa. Erätauko pelissä, Suomi säilyttää kahden maalin kaulansa. Aiemmat kokemukset suodatetuista vehniksistä ovat muuten jättäneet mielikuvan, ettei niistä irtoaisi suodattamattomiin verrokkeihinsa nähden paljoakaan aromeja. Nyt flunssaisenakin tällä yksilöllä on myös nenälle jotakin tarjottavanaa. 

Maku yhtälailla banaaninen sekä hieman keksinen. Aika kuivan tuntuinen, hiivamaisuuttakin löytyy. Raikas, kevyt suutuntuma, ehdottomasti oikein rooli olisi toimia kesäpäivän virkistäjänä. Ei toki huono valinta kuumotuksia ja hikikarpaloista nostattavan jääkiekkopelin seuralaisenakaan. Jälkimaussa vielä viljaisuuttakin. Vähän hiilihappoja. Taitaapa olla paras tuoppiani täyttänyt kristalliweisse tähän mennessä. Leijonille ylivoima, peliaikaa jäljellä yksitoista minuuttia, Suomi johtaa, hyvältä näyttää. Ja takaisin studioon!

Schneider Weisse Tap 2 
Mein Kristall

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Saimaan Marsalkka Golden Ale Luomu

• Panimo: Saimaan Juomatehdas
• Tyyli: Golden Ale
• Numeroita: Alc 4,6%, ? EBU, ? EBC
• Hankittu: K-Supermarket; 3,39€

Ruokaostosten kylkeen tuli ostettua tällaista luomuolutta, joita ei vielä liiemmin näy oluthyllyillä yleisestä luomutrendistä huolimatta. Eipä sillä että itse ainakaan valitsisin mitään tuotetta vain luomutarran perusteella, mutta kun pienpanimo-oluet ovat ihan "tavallistenkin" oluen nauttijoiden keskuudessa (tiemmä) nouseva trendi ja luomun suosiminenkin lienee näiden trendien seuraajille mielekästä toimintaa, voisi kuvitella tyyliin tämän Marsalkan nauttivan kyseisten kuluttajien suosiota... Noo, oletuksia ja arvauksia ;D Luomuolutvalikoimaa on kuitenkin aina vain enemmän, eikä luomuohran ja -humalan käytönkään luulisi olevan ainakaan vähenemään päin. Itse lopputuotteessa eli oluessa luonnonmukaisuus tuskin on kummemmin aistittavissa, vaikka kieltämättä olisikin mielenkiintoista päästä kokeilemaan rinnan jotakin olutta luomuna ja ei-luomuna.

Marsalkka Golden Ale on kirkasta, kullanväristä olutta kestävällä ja kaunista pitisiä jättävällä vaahdolla. Eri miellyttävästä tuoksusta löytyy selkeimmin hedelmää, jotain trooppista sellaista, mutta onpa seassa myös vähän ruohoisuutta ja makean siirappista aromiakin. Maku on myös hedelmäinen, minkä lisäksi sitruunaa ja hieman jotakin tunkkaista. Kepeä mallasrunko ja katkerohumalat ovat melkoisen hyvässä balanssissa ja suutuntuma siinä keskitäyteläisyyden rajalla. Jälkimaku taasen makeahko ja hedelmäarominen. Kyllähän tämä on oiva kultainen ale, ja toteamukset tästä hyvänä porttina lagereista ale-oluisiin ovat varsin osuvia. Kepeä juotava, mutta makuakin löytyy!

Saimaan Marsalkka Golden Ale

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 33

Nokian Keisari Münchener

Kas kun en tällaistakaan nokialaista ole aiemmin kohdannut, vaikka lieneekin jo hyvän ajan asustanut ainakin S-ryhmän kauppojen oluthyllyillä. Omasta vakiruokakookaupastani Nokian Keisari Müncheneriä ei löydykään, vaikka S-kaupankin oluthylly tulee aina selattua kyseisessä putiikissa käydessäni. Vähän kuten karkkihyllykin piti joskus pienempänä tutkia läpi... Tämä tarttui sitten mukaan jo vain mielenkiintoisen nimen ja hyvän hinnan (~2,30€) johdosta -->

Kirkasta, tumman kuparinruskeaa müncheniläistä päällystää hetken aikaa komea vaalea vaahto, joka kyllä vähenee toisen hetken päästä ohueksi, mutta kestäväksi kerrokseksi. Jättääpä vähän pitsiäkin lasiin. Vaisuhkosta tuoksusta nousee esille karamelliä ja hieman hedelmäisyyttä. Maku on yhtälailla karamellinen, makean maltainen vähällä hedelmällä ja paahteisuudella. Lopussa katkerohumalaa. Sellaisen huomion tein, että lämmetessään maku alkoi latistumaan, ja etenkin jälkimakuun ilmestyi jokin vaikeasti nimettävä sivumaku, josta tuli mieleen Koffin kolmonen. Pisteet jaoin kuitenkin jääkaappikylmänä +15min huoneenlämmössä juotuna. Jatkossapa tiedän ettei lämmitellystä Müncheneristä kannata odottaa enempää aromeja. Suutuntumaltaan keskitäytelää, mutta hiilihappoja olisi omaan makuuni sopinut olla hieman hillitymmin.

Oluen aromikas maltaisuus ja karamellimainen makeus antavat nautinnon vaativallekin oluen nautiskelijalle. Keisari Münchener on helposti juotava, mutta maultaan monivivahteinen lagerolut. - Nokian Panimo

Eipä panimo pettänyt myyntipuheitaan, josko nyt monivivahteisuus onkin vähemmän yksiselitteinen termi, niin oikein nautittavaa olutta tämä on. Eikä muuten sokkona äkkiseltään oivaltaisi tuopissa olevan maitokauppalageria, tai ainakin minulle voisi hyvinkin uskotella tämän olevan jotakin vähintään yli 4,7% alea. Kertakaikkiaan oiva löytö etenkin hintaluokassaan, jota tullee ostettua jatkossakin.

Nokian Panimo Keisari Münchener

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Beck's

Abiristeilyltä tuliaisia! Kansanterveytemme suunnattoman huolestuttava tila kun on ollut tämän tästä tapetilla, ajattelin vastuuntuntoisena kansalaisena kantaa korteni kekoon (lue: rahani Viroon) sen paheellisen tilastoarvon, alkoholin kokonaiskulutuksen nimeltään, laskemiseksi. Eikä tämä oikeastaan kovin vaikeata ollut, säästinpä sivussa vielä muutaman eurorahankin kun ostin reilun kuukauden perjantaioluet lähikauppani sijasta Viron vesiltä ja näin vähensin suomalaisten alkoholin kulutusta. Eli ei vain päivän, vaan ainakin kuukauden hyvä työ tehtynä! Tuontialkoholin vaikutus suomalaisten alkoholinkulutukseenhan on lähinnä merkityksetön.

Valtiovarainministerin roolissa Urpilaisen vastuualueeseen luonnollisestikin kuuluu kansalaisten varallisuudesta huolehtiminen. Halvemman alkoholin hakemiseen Virosta ohjaaminen on jopa niin onnistunut idea, ettei sitä välttämättä uskoisi poliitikon ajatustyön tulokseksi.

Tosiasiassa olen lähinnä harmissani, kun en varallisuuteni rajoissa pysty tukemaan suomalaisten pienpanimoiden toimintaa enempää. Kyllähän suuret panimoyhtiöt (tässä tapauksessa AB InBev ja Carlsbergin omistama Sinebrychoff) käärivät voitot oluistaan, myytiin ne sitten SuPerAlkon, Viron laivojen tax-freen taikka lähimmän S-marketin kautta. Mutta kun Viroon valuvat verotulot voisivat mahdollisesti pysyä Suomessakin.. No, se politikkojen mollaamisesta, kokeillaan ennemmin mitä Saksan neljänneksi tunnetuimmalla oluella on tarjottavanaan.

Ulkonäöllisesti Beck's on aivan perussettiä, kirkasta, kullankeltaista nestettä pikkuisella vaahtohatulla. Ansioksi luettakoon odotettua parempi vaahto, joka ei katoa kokonaan ja jättääpä hiukan pitsiäkin. Ei tämä kuitenkaan ole mitenkään erikoisen houkuttelevan näköistä, mutta massalageriksi profiloituvalle oluelle mukava lisä. Tuoksu sitten onkin yksioikoisen maltainen ja vaisu. Luullakseni havaitsin kerran-kaksi jotakin raikkampaa humalaisen tapaista, mutta jos sitä olikin tuoksun seassa, niin äkkiäpä kuitenkin katosi hajupiiristä. Ehkä kielen päällä oluella olisi enemmän annettavaa?

Makuun liittyvä ensimmäinen huomio on, ettei Beck's oikeastaan maistu millekään. Vasta nielaistaessa aistit havaitsevat jotakin olueen liittyvää, kevyttä mallasta! Sama maltainen jälkimaku katoaakin sitten samassa ajassa kuin mitä oluella menee valua nielusta alas. Suutuntuma on enemmän keskitäyteläinen kuin vetinen, mutta jää kuitenkin kevyeksi. Erottava tekijä suomalaisiin salkkulagereihin tässä nyt on se, ettei joukosa ole edes virhemakuja. Kevyt aistimus maltaasta nielaistessa and that's it. Ilmeisestikin tätä olutta tehdään tavoitteena mahdollisimman helppo juotavuus. 

Beck's on oivallista olutta juotavaksi jos 

1) et satu pitämään tyypillisestä vaalean lagerin mausta mutta haluat juoda sitä

2) tavoitteena on juoda paljon olutta vähän ajan sisään 

3) vaihtoehtona on Beck'sin lisäksi vain myös virhemakuja sisältäviä, huonompia oluita

Toimii toki ihan vain janonsammuttajanakin, mutta kyseiseen virkaan löytyy myös vähemmänkin mauttomia vaihtoehtoja. Viron hinnoilla kuitenkin kelvollinen ostos.

Beck's 5,0%

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 4 

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 9

Yhteensä 21