- Panimo: Robinsons, Englanti
- Tyyli: Old Ale
- Numeroita: Alc 8,5%; 32 EBU, 101 EBC
- Hankittu: Alko Seinäjoki; 3,79€
Tämän kylmän talvi-illan (jo puoli astetta pakkasta) lämmittäjäksi valikoitui The World's Best Ale 2009 -tittelin voittanut Old Tom. World Beer Awardsin myöntämä palkinto omaa jo jonkinlaista painoarvoa monien muiden oluiden esittelemiin palkintoihin (köhköh) verrattuna, eikä kyseisen palkinnon voittaneen oluen ostamista yleensä tarvitse epäröidä. Oluen takaetiketti ansaitsee myös erityismaininnan, tällaisia pikku tietoiskuja soisi useammastakin olutpakkauksesta löytyvän.
Vanha Tom on mustaa, valoa vasten punertavaa lientä lasin reunoja koristavalla vaahdolla. Sen tuoksu on portterimaisen paahteinen ja makea. Etiketin mainitsemaa hedelmäisyyttäkin on havaittavissa, mutta toisesta mainitusta aromista, melassista en ole kuullutkaan. Wikipedia tietää kyseessä olevan siirappimainen aine, eli tämä lienee sitä makeaa tuoksua. Maku on kuiva ja karamellinen, sekä salmiakkinen. Siinä on myös limpun kuorta.
Tarkastan taas, mitä etiketti kertoo mausta; lämmittävä, pippurinen, rikas. Alkoholin lämmittävyys tuntuu kyllä, mutta ei maistu laisinkaan. Pippurisuutta en tietääkseni ole oluessa havainnut koskaan, mutta kun se mainitaan ja sitä tietää etsiä mausta, niin itse asiassa sen huomaa melko helposti. Myös jälkimaussa on tietynlaista pippurimaista polttavuutta. Hiilihappoja ei ole oikeastaan yhtään, eikä olut niitä kaipaisisikaan. Suutuntumaltaan melko täyteläinen, mutta oikeastaan hieman kevyempi kuin prosentteihin nähden olisi arvannut. Old Tom on ihan pätevä tumma ale, joskaan maailman parhaaksi sitä en sentään kehuisi.
Tuoksu 7
Ulkonäkö 4
Maku 7
Suutuntuma 4
Yleisvaikutelma 13
Yhteensä 35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti