Saimaan Marsalkka Double IPA

• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi
• Tyyli: Double IPA
• Numeroita: Alc 8,0%; 87 EBU, 29 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 4,42€

Tämän vuoden käsityöläisolutkattauksesta on Alkoissa vielä joitakin pulloja jäljellä. Vaikka en Saimaan Juomatehtaan edustusta (hintansa takia) aikonut ostaa, niin nyt se kuitenkin tuli hankittua mielenkiintoisemman ostoksen puutteessa. Litrahinta kyllä huitelee siellä kipurajalla, neljä euroa on melkoisen paljon aivan mistä vain kolmasosalitran olutpullosta.

Oranssi, samea olut ei liiemmin muodosta vaahtoa. Tuoksu on heikonpuoleinen ja trooppisen hedelmäisyyden, lähinnä mangoisuuden ja sitruksen hallitsema. Makukaan ei erityisemmin säväytä, kirpeän hedelmäinen ja hieman tunkkainen sekä aavistuksen alkoholinen maku on harmillisen yksitoikkoinen. Sitruunaa ja kevyesti makeata mallasta seuraa varsin kestävä happaman greippinen ja alkoholinen jälkimaku. Hiilihappoja on sopivasti ja keskitäyteläinen, katkeroinen suutuntuma on mukavan rapsakka.

Kovin tylsä (Double) IPA tämä saimaalainen kyllä on. Epätasapainoinen kokonaisuus on lähinnä sitruksista katkeroa turhan vahvoissa prosenteissa. Marsalkka Double IPA ei tosiaankaan ole yli neljän euron arvoinen, eikä IPA-tarjonnassa muutenkaan kilpailukykyinen olut.

Saimaan Marsalkka Double IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 11

Yhteensä 30

Sinebrychoff & Brooklyn Two Tree Porter

• Panimo: Sinebrychoff, Kerava, Suomi
• Tyyli: Portteri
• Numeroita: Alc 7,2%; 270 EBU, 38 EBC
• Hankittu: Alko Ähtäri; 2,92€

Koffin Portteri on suomalaisittain merkittävä olut, mutta kaikessa legendaarisuudessaankin se on omaan makuuni ollut turhan paahteinen, suorastaan palanut. Ei huonoa tokikaan, mutta parempaakin voisi olla. Hinta-laatusuhteeltaan klassikko on kyllä Alkon valikoimassa omaa luokkaansa ja satunnainen pullo tarttuukin aina silloin tällöin mukaan. Monesti olen kuitenkin katsellut myös tätä Brooklynin panimon kanssa jalostettua versiota. Joitakin arvioita lukeneena muistelen Two Tree Porteria kuvaillun makeammaksi ja pehmeämmäksi, ja juuri sitä makeutta mieltäisin tasapainoittamaan alkuperäistä Portteria herkullisemmaksi. 

Kuusenkerkkiä

Kahden puun portterin erikoisuus piilee siinä käytetyssä newyorkilaisessa vaahterasiirappissa ja suomalaisissa kuusenkerkissä. Kaksi mannerta, kaksi panimoa, kaksi puuta jne. Nokkelasti nimetyn oluen tyyli onkin hieman tulkinnanvarainen, Sinebrychoff nimittäin ilmoittaa tyyliksi maustetun portterin, Alkon mielestä kyseessä on Imperial Porter ja Olutoppaassa puhutaan Balttityylisestä portterista. Ratebeerillä on vielä "spice/herb/vegetable" -luokitus. Itse taidan merkitä tyyliksi vain portterin, mitäpä sitä sen kummemmin saivartelemaan.

Ja kun nyt muistuu mieleen, niin onhan Two Tree Porteria kerran tarttunutkin kauppareissulla mukaan. Onnistuin vain tahattomasti avaamaan pullon lattiaa vasten, eikä juomaa sitten päätynyt lasiin... Laminaatin päällä portteri muistaakseni tuoksui varsin mukavalle, mutta maisto on saanut odottaa tänne maaliskuun lopulle saakka. Tällä kertaa olut päätyi lasiin asti.

Vaikka tämä ei mikään vertailu olekaan, niin ensimmäinen huomio Two Tree Porterista on sen runsaampi vaahto Koffin Portteriin verrrattuna. Tumman beige vaahtokukka vähenee kyllä sysimustan oluen päältä, mutta säilyy ohuena kerroksena ja jättää hyvin pitsiä. Se onkin sitten viiskauttaviis ulkonäöstä! Tuoksua löytyy reilusti jo kymmenasteisena, mistä olut sai vielä hetken lämmetä nauttimislämpötilaansa. Päällimmäisenä aistittavana on paahteista mallasta ja tummaa makeutta joiden lisäksi joukossa on kahvia ja lakritsaistakin aromia.

Jos tuoksu on houkutteleva, maku viekin jo lähes kielen mennessään. Ei liian paahteinen eikä makea, mutta sopivasti kumpaakin! Siirappista makeutta on juuri sopivasti paahteisuuden tasapainona ja makukirjossa on lisäksi katettuna niin kahvia ja salmiakkia, kuin lääkeyrttisyyttäkin. Sitä porttereissa miellyttävää limpun kuorta myös. Erittäin moniulotteinen ja täyteläinen olut! Katkeroidenkaan määrässä ei ole valittamista, mutta jälkimaussa makeus käy hieman liian hallitsevaksi. Kuusenkerkkää en muuten erota oluesta mitenkään, vaahterasiirapin läsnäolo sen sijaan on ilmeistä. (Pisteytyksessä olisin voinut antaa ysinkin, mutta se edellyttäisi sittenkin vielä "sitä jotain")

Kyllä tämä omassa rankingissani alkuperäisen Koffin Portterin päihittää. Tietenkin voisi olla syytä tutkia makuja rinnakkainvertailtuna, mutta kun näitä vertailuja on muiden olutbloggaajien toimesta tehty jo useampikin, niin jää nähtäväksi vaivaudunko. Ehkä teen koffilaisesta joskus tässä pelkän arvion (ehkä en), tulisi siihenkin sitten perehdyttyä huolella. Tämä arvio kuitenkin päättyy lopputoteamukseen: Two Tree Porter on toistaiseksi paras maistamani portteri!

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery 
Two Tree Porter

Tuoksu 8

Ulkonäkö 5

Maku 8

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 16

Yhteensä 41

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi
• Tyyli: Kristallweizen
• Numeroita: Alc 4,7%; 35 EBU
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 1,19€

Ässästä löytyi niin halpaa venhäolutta, että ensin epäilin hinnoitteluvirhettä. Kuitissa oli kuitenkin sama hinta, eikä sitä oltu seuraavanakaan päivänä muutettu. Ihan lämmittää opiskelijan mieltä tällainen mahdollisuus nauttia alle 2,50€ vehnäolutta. Olkoonkin että kyseessä on suodatettu vehnäolut, joista suodattamattomaan verrattuna tapaa puuttua paljonkin makua, se kelpaa mainiosti vallitsevien lämpimien päivien juomaksi. Tiedä sitten mikä piilee hinnan yli puolittamisen takana, toivottavasti olisi nyt edes parin viikon mittainen ilmiö. Ja parempi vain jos tätä jatkuisi koko kesän yli ;)

Agressiivisella kaadolla 0,65l lasin saa lähes täyteen vaahtoa, joka on varsin kestävää. Itse olut on vain aavistuksen utuista ja oljenkeltaista. Tuoksu on kristallweizenille tyypillisen vaimea, mutta tyylissään Kuohusta irtoaa ihan hyvin aromeja. Banaania ja hiivaisuutta, sekä kevyesti ruohoista humalaa.

Makukaan ei ole liian vahva edes bulkkilagerin suurkuluttan makuun, mikä ei sinänsä ole huono asia. Itse ainakin kategorisoin Kristallivehnän käyttötarkoituskeltaan samaan kuin vaaleat lageritkin, eli helposti juotaviin janojuomiin. Vehnäoluen piirteet hallitsevat tätä makua; laimeasti banaania ja vähäisesti hiivaisuutta, joiden seurana sitruksista happamuutta ja rahtunen viljaisuutta. Passelin kepeä suutuntuma, mutta ei vetinen. Hintaluokassaan erinomaista, mutta jos lähestytään kolmen euron tölkkihintaa, menevät muut vehnät ohitse. Sittenkin kyllä vihreetön olut tyylissään.

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä

Tuoksu 5

Ulkonäkö 3

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 29

Armoitettu olutarvioija Markoboy kehottaa myös maistamaan

Nokian Keisari Kellari

• Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
• Tyyli: Kellariolut
• Numeroita: Alc 4,5%; 20 EBU, 48 EBC
• Hankittu: S-Market Ähtäri; 2,20€

Suodattamatonta lageria Nokialta varsin edukkaaseen hintaan. Kellariolut on aivan vieras tyyli minulle. Sen verta kuitenkin otin selvää, että kellariolueksi luokittelukelpoista on käytännössä mikä vain suodattamaton pohjahiivaolut. Tyylistä siis löytynee hyvinkin monenlaista edustajaa ja tämä edustaja päätyi illan ratoksi lasiini.

Kivan sameata ja tumman ruosteenpunaista, selvästi suodattamatonta olutta tämä on. Vaahto laskettuu varsin nopeasti mutta ei hälvene kokonaan. Jättää myös pitsiä. Tuoksu on makeahkon maltainen, mutta kovin vaisu. Vähän hedelmäistä häivähdystä ja hiivaleipäisyyttä. En tiedä miksi, mutta tuoksusta tulee mieleen vastikään nautittu kolmos-Karhu. Jotakin yhteistä sillä ja Keisarilla on.

Hieman tunkkainen ja leipäisen maltainen maku on myös heikohko. Ei mauton toki, mutta enemmänkin makua olisi voinut olla. Makeus poistuu kuviosta oikeastaan kokonaan, mutta sitä korvaa "kellarimainen" multaisuus tai vihanneksisuus. Hedelmäisyyttä ja katkerohumalaa on vain nimeksi maun jälkipuoliskolla, mutta niistä jää mukava jälkimaku. Hiilihappoja ei ole tuhlailtu. Ilmeisesti suodattamattomuutensa ansiosta Keisari on yllättävän täyteläistä maitokauppalageriksi.

Kellarin keisari on ihan pätevä pohjahiivaolut, mutta käyttötarkoitusta tälle on hankala keksiä. Maku on liian maanläheinen ja "raskas" että menisi kepeänä janojuomana, mutta toisaalta tukevampien oluiden tontilla tämä on turhan mauton. Ehkäpä ruokajuomana?

Nokian Keisari Kellari

Tuoksu 5

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 10

Yhteensä 27

Vertailussa Karhu III & Karhu A

Löysin jääkaappistani kahden veroluokan mesikämmeniä ilmeisesti talviunilta. Nyt alkaa kuitenkin olla lumet sulaneet ja lämpötilat plussan puolella, niin eikös nallet vain heräile uniltaan. Täytyykin heti tunnustaa etten alkanut erikseen hakemaan karhunkaatolupia, vaan tein nämä kaksi yksilöä vaarattomiksi samoin tein. Mitäpä tunkeilevat ihmisten elinalueille, kyllä nämä tällaiset petoeläimet pitää saada hoitaa päiviltä kun näin röyhkeästi tunkevat minunkin reviirilleni!

Tällaisia alivuokralaisia en jääkaapissani suvaitse

Havaittuani jääkaappiini kuulumattoman faunan läsnäolon, virittelin eläimille ansan. Karhut kun pitävät hunajasta, niin houkuttelin ne sen avulla (kaapissani on aina hunajaa juuri tällaisten tilanteiden varalta) suoraan kaatamiselle otolliseen sijaintiin, asettelemieni lasien viereen... "Naps!", "naps!" ja "tssh-tsshhhh..." Tokkuraisista eläimistä ei muuta ääntä ehtinyt lähteä, kun ne jo olivat asianmukaisesti kaadettu. Analysointi-intoisuuttani päätin sitten vertailla näiden yksilöiden keskinäisiä eroja.

Luontokappaleet eivät aistineet vaaraa..

Ja sitten se olikin naps vain!

Ulkonäöltään Karhut ovat lähes identtisiä, jopa vaahto katoaa samaa tahtia. Keskiketterään palaa kuitenkin aavistuksen enemmän vaahtoa kun olutta pyörittää lasissa ja se jättää hieman pitsiäkin. Olen kuullut/lukenut Karhun olevan muihin suomalaisiin massalagereihin verrattuna tummempaa, mikä pitänee paikkansa. Molemmat ovat enemmän kuparisen kuin tyypillisen kultaisen väristä.

Kummatkin tuoksuvat lähinnä maltaisilta, mutta kolmonen on tunkkaisemman oloinen ja siitä erottuu metallinen sivuhaju. A-luokasta irtoaa myös hieman enemmän aromia, ei sittenkään paljoa, mutta enemmän kuitenkin. Maultaan kolmoskarhu on maltainen ja hieman tunkkainen. Siinä on myös häivähdys voita ja tummaa hedelmäisyyttäkin. Katkerohumalointi on vaivoin erotettavissa, mutta kyllä sitä on. Vahvempi Karhu omaa vahvemman, mutta vain maltaisen ja hedelmäisen maun. Humalointi tuntuu myös selvemmin, voita tai metallisuutta en havaitse. Rinnakkain vertaillessa A-Karhu on parempaa, tai ainakaan siinä ei ole kolmosen vähäisiäkään virhemakuja.

Suutuntumassa on myös eroja, nelosesta laimennettu kolmonen on (yllättäen?) vetisempää. Eipä sillä että vahvempikaan Karhu olisi edes keskitäyteläistä, mutta kyllä eroa on yhden pisteen verran enemmän. Hiilihapposuudessa ei ole eroavaisuuksia, mutta kolmosen jälkimaku on epämiellyttävästi tunkkaisempi.


Neloskarhu on selvästi raikkampaa ja ylipäänsä parempaa. Prosenttiyksikön verran enemmän alkoholia ei tuo alkon makua esille yhtään enempää. Erot ovat sittenkin vähäisiä, mutta oluiden lämmetessä (tai väljähtessä) niiden väliset erot korostuvat entisestään ja kolmosolut alkaa maistua jo pahalta. Nelonen on lämpimänä juotavampaa, mutta toisaalta kylmänähän kumpikin on tarkoitettu juotavaksi. Karhu III päihittää isoveljensä vain ulkonäköä tutkittaessa, eikä paremmasta vaahdostakaan yleensä ole iloa kun nämä oluet tavallisesti juodaan suoraan tölkistä...

Sinebrychoff Karhu III

Tuoksu 3

Ulkonäkö 3

Maku 4

Suutuntuma 1

Yleisvaikutelma 5

Yhteensä 16

Sinebrychoff Karhu A

Tuoksu 4

Ulkonäkö 2

Maku 5

Suutuntuma 2

Yleisvaikutelma 7

Yhteensä 20

Vertailtujen oluiden parasta ennen -päiväykset olivat 4.2.2015 (Karhu III) ja 20.1.2015 (Karhu A), eli tölkityspäivissä oli kaksi viikkoa eroa. Molemmat on myös pantu Keravalla. Aika tuskin on ehtinyt vaikuttaa, ja arvelenkin erien välisten erojen vaikuttaneen eniten oluisiin. Etenkin selvästi tunkkaisemman kolmoskarhun tunkkaisuuden uskoisin johtuvan muusta kuin laimennuksesta, vaikka en asiasta kylläkään varma voi olla. Toiset erät samoja Karhuja voisivat tuottaa erilaisia tuloksia, ja mielekkäintä olisikin vertailla samasta erästä laimennettua kolmosta neloseen (mikäli samaa erää sitten pakataankaan laimennettuna ja laimentamattomana). Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, että lähtisin vasiten metsästämään saman päiväyksen omaavia tölkkejä ;)

Beer Hunter's Mufloni IPA

• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi
• Tyyli: Session IPA
• Numeroita: Alc 4,5%
• Hankittu: K-Citymarket Seinäjoki; 2,89 €

Eilen pääsin käymään isoolla kirkolla (Seinäjoella) ja käytin hyväkseni tilaisuuden kerätä Keskon markettien ja Alkon olutvalikoimista jokusen pakko-maistaa-oluen ja muutaman muuten vain mielenkiintoisen pullon. Syntymäpäivälahjaa itselleni, enhän minä muuten ostaisi kerralla kuutta 0,33l olutpulloa kahdellakympillä ;) Vaikka samalla tekosyyllä taisin jo tilata neljä saman hintaluokan olutta Alkoonkin... Niin ja löysinpä vihdoinkin myös vehnäolutlasit kirpparilta, kaapista ei nyt vain löydy lasinmukaita olutta että pääsisi heti testailemaan.

Häppi bördei!

Harmikseni hoksasin Mufloni IPAn päiväyksen kolistelevan ensi kuulla täyteen ja vähäinen oluttuntemukseni tiesi sanoa ettei vahvasti humalapainotteisen oluen sopisi viipyä pullossa kovin kauaa. Yleensä tarkastan oluiden päiväyksen jo kaupassa, mutta nytpä pääsi lipsahtamaan. No, en anna tämän villilampaan vanheta ainakaan enempää, vaan paimennan sen näistä uusista tuttavuuksista ensimmäisenä tuoppiin.

Taustalla olevalle litraiselle Maßkrugille on löytynyt edes jotain
käyttöä. Juomiseen se nimittäin on varsin epäkäytännöllinen astia.

Mufloni IPA on sumeata, kuparinväristä olutta ja sen seassa lilluu suurehkoja hiivakokkareita. Valkoista vaahtoa muodostuu reilusti, se jättää pitsiä ja peittää olutta koko juomatapahtuman ajan. Houkuttelevan näköistä! Tuoksu on humalainen; sitruunaa, ruohoa ja tropiikin hedelmäisyyttä, joista ruohoisuus hallitsee selvästi. Tuoksu olisi voinut olla raikkaampikin, mutta ei se sentään tunkkainenkaan ole. Maku sen sijaan on, humalointi ei ilmeisestikään ole säilynyt puolta vuotta heikentymättä. Päällimmäisenä maistuu katkeroinen ja kirpeä, mutta myös tunkkainen sitruuna. Sama ruohoisuus ja vähäisemmässä määrin hedelmäisyys ovat myös mukana. Tunkkainen, puraisevan humalainen jälkimaku viipyy varsin kauan. Jälkimausta tulee mieleen huono Keisari 66, joihin olen myös törmännyt turhan usein viime kuukausina. Toivotaan että Nokian Panimo saisi hoidettua ongelmansa ainakin ennen kesää. 

Hieman kurjaahan selvästi iän latistamaa olutta on pisteyttää, mutta kun parasta ennen ei ole vielä mennyt umpeenkaan, niin ei se varsinaisesti väärin ole. Jospa joskus tulevaisuudessa pääsen maistamaan tuoreempaa erää, niin voin sitten arvioida oluen sellaisena kuin se parhaimmillaan on. 

Beer Hunter's Mufloni IPA

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 10

Yhteensä 28

Saimaan Marsalkka Golden Ale Luomu

• Panimo: Saimaan Juomatehdas
• Tyyli: Golden Ale
• Numeroita: Alc 4,6%, ? EBU, ? EBC
• Hankittu: K-Supermarket; 3,39€

Ruokaostosten kylkeen tuli ostettua tällaista luomuolutta, joita ei vielä liiemmin näy oluthyllyillä yleisestä luomutrendistä huolimatta. Eipä sillä että itse ainakaan valitsisin mitään tuotetta vain luomutarran perusteella, mutta kun pienpanimo-oluet ovat ihan "tavallistenkin" oluen nauttijoiden keskuudessa (tiemmä) nouseva trendi ja luomun suosiminenkin lienee näiden trendien seuraajille mielekästä toimintaa, voisi kuvitella tyyliin tämän Marsalkan nauttivan kyseisten kuluttajien suosiota... Noo, oletuksia ja arvauksia ;D Luomuolutvalikoimaa on kuitenkin aina vain enemmän, eikä luomuohran ja -humalan käytönkään luulisi olevan ainakaan vähenemään päin. Itse lopputuotteessa eli oluessa luonnonmukaisuus tuskin on kummemmin aistittavissa, vaikka kieltämättä olisikin mielenkiintoista päästä kokeilemaan rinnan jotakin olutta luomuna ja ei-luomuna.

Marsalkka Golden Ale on kirkasta, kullanväristä olutta kestävällä ja kaunista pitisiä jättävällä vaahdolla. Eri miellyttävästä tuoksusta löytyy selkeimmin hedelmää, jotain trooppista sellaista, mutta onpa seassa myös vähän ruohoisuutta ja makean siirappista aromiakin. Maku on myös hedelmäinen, minkä lisäksi sitruunaa ja hieman jotakin tunkkaista. Kepeä mallasrunko ja katkerohumalat ovat melkoisen hyvässä balanssissa ja suutuntuma siinä keskitäyteläisyyden rajalla. Jälkimaku taasen makeahko ja hedelmäarominen. Kyllähän tämä on oiva kultainen ale, ja toteamukset tästä hyvänä porttina lagereista ale-oluisiin ovat varsin osuvia. Kepeä juotava, mutta makuakin löytyy!

Saimaan Marsalkka Golden Ale

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 7

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 33

Nokian Keisari Münchener

Kas kun en tällaistakaan nokialaista ole aiemmin kohdannut, vaikka lieneekin jo hyvän ajan asustanut ainakin S-ryhmän kauppojen oluthyllyillä. Omasta vakiruokakookaupastani Nokian Keisari Müncheneriä ei löydykään, vaikka S-kaupankin oluthylly tulee aina selattua kyseisessä putiikissa käydessäni. Vähän kuten karkkihyllykin piti joskus pienempänä tutkia läpi... Tämä tarttui sitten mukaan jo vain mielenkiintoisen nimen ja hyvän hinnan (~2,30€) johdosta -->

Kirkasta, tumman kuparinruskeaa müncheniläistä päällystää hetken aikaa komea vaalea vaahto, joka kyllä vähenee toisen hetken päästä ohueksi, mutta kestäväksi kerrokseksi. Jättääpä vähän pitsiäkin lasiin. Vaisuhkosta tuoksusta nousee esille karamelliä ja hieman hedelmäisyyttä. Maku on yhtälailla karamellinen, makean maltainen vähällä hedelmällä ja paahteisuudella. Lopussa katkerohumalaa. Sellaisen huomion tein, että lämmetessään maku alkoi latistumaan, ja etenkin jälkimakuun ilmestyi jokin vaikeasti nimettävä sivumaku, josta tuli mieleen Koffin kolmonen. Pisteet jaoin kuitenkin jääkaappikylmänä +15min huoneenlämmössä juotuna. Jatkossapa tiedän ettei lämmitellystä Müncheneristä kannata odottaa enempää aromeja. Suutuntumaltaan keskitäytelää, mutta hiilihappoja olisi omaan makuuni sopinut olla hieman hillitymmin.

Oluen aromikas maltaisuus ja karamellimainen makeus antavat nautinnon vaativallekin oluen nautiskelijalle. Keisari Münchener on helposti juotava, mutta maultaan monivivahteinen lagerolut. - Nokian Panimo

Eipä panimo pettänyt myyntipuheitaan, josko nyt monivivahteisuus onkin vähemmän yksiselitteinen termi, niin oikein nautittavaa olutta tämä on. Eikä muuten sokkona äkkiseltään oivaltaisi tuopissa olevan maitokauppalageria, tai ainakin minulle voisi hyvinkin uskotella tämän olevan jotakin vähintään yli 4,7% alea. Kertakaikkiaan oiva löytö etenkin hintaluokassaan, jota tullee ostettua jatkossakin.

Nokian Panimo Keisari Münchener

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 32

Laitilan Kievari Tuomas 2013

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tuottaa vuosittain vuoden Hyvän Tuomaksen (Olutliiton myöntämä, olutkulttuurin hyväksi tehdystä työstä jaettava palkinto) kanssa uuden Tuomas-oluen. Naapuripitäjän Keskisen kyläkaupassa käväistessäni nappasin vuoden 2013 Tuomaksen mukaan. Kyseisessä kyläkaupassa on muuten valitettavan suppea olutvalikoima, melkein perus-Siwan vastaavaan rinnastettavissa, vaikka oluthyllyjä löytyykin moninkertainen määrä. Kenties Vesa ei ole olutmiehiä?

No, Tuomas kerkesi rapiat pari tuntia kotoutua jääkaappiini, kun sen sieltä taas poimin ja kippasin tuoppiin. Miellyttävä humalainen aromi nousi ilmoille oitis nostattaen positiivisia odotuksia tämän brittityylisen Pale Alen suhteen. Persikan värinen, kirkas olut miellytti myös silmää, joskin vähäinen, vaikkakin kestäväksi osoittautuva vaahtokerros jäi vaatimattomaksi. Tarkemmin tuoksuteltuna Tuomaksesta irtosi edelleen makean hedelmäistä sekä myös maltaista tuoksua. Maku ei tuonut mitään uutta, ainakin Laitilan lupaamaa (hedelmäistä) aromihumalointia löytyy, katkeroa ei niinkään. Maltaisuus ei erotu kummemmin.

Suutuntuma on varsin mukava, miellyttävästi keskitäyteläinen ja kieltä kutittelevan hiilihappoinen. Tuopin puolivälin jälkeen maku sen sijaan meinaa käydä liiankin makeaksi. Ei nyt ihan äklömakeaksi, mutta yli miellyttävän rajan verran makeaksi. Yksilökohtaiset makumieltymykset voivat tässä vaikuttaa asiaan, kun yleensäkään en pidä mistään imelästä ja esimerkiksi marsipaanikakku tuottaa iljetyksen tunnetta jo ajatustasollakin, niin ei tämän oluenkaan makeus miellytä. Vaan kyllä Tuomas mielestäni on siitäkin huolimatta epäbalanssissa liian makeutensa kanssa.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas 

Kievari Tuomas (2013)

Tuoksu 7

Ulkonäkö 3

Maku 5

Suutuntuma 3

Yleisvaikutelma 12

Yhteensä 30

Teerenpeli Mokkamatti

Toinen käsityöläisolut maisteltavana. Teerenpelin tuotteisiin en ole aiemmin tutustunut, ja hetken aikaa syytä pohdittuani arvioin vaikuttavaksi tekijäksi pulloetikettien desingin. Jostakin syystä se ei vain uppoa, vaikka vain sisällöllä pitäisikin olla väliä... Täytyy yrittää jatkossa olla ennakkoluulottomampi, ja ainakin tutustua edes muutamaan kyseisen panimon tuotteeseen. No, tutustutaan nyt ensin tähän kyseiseen tuotteeseen:

Mokkamatin vaahto jää lähes olemattomaksi, mutta silti kestäväksi ja jättääpä vielä sievää pitsiäkin lasin reunalle. Lähes 200 EBC-yksikön tummuisena olut on yksinkertaisesti mustaa, joskin kirkasta. Läpi ei kuitenkaan pääse yhtään valoa. Ensin Mokkamatista ei tahtonut löytyä muuta tuoksua ja makua, kuin paahteista mallasta, mutta aloitinkin nauttimisen jääkaappikylmänä. Hetken lämmettyään oluesta alkoi löytymään sitä kahvia, sekä jotakin makeata, ehkä suklaata. Maussa selvemmin kumpaakin. Itse asiassa paahteisuus ja makeus tuntui yllättävän hankalilta yksilöitäviltä, enkä sittenkään ole aivan varma kumpi tässä maistui päällimmäisenä. Pitkä jälkimaku puolestaan oli lähinnä paahteisen kahvinen. Alkoholia ei huomannut missään vaiheessa edes huoneenlämpöisenä, mikä on 7,0% oluelle kohtalaisen hyvä saavutus.

Kokonaisuutena Mokkamatti oli kyllä tasapainoinen ja kahvistouttina toimiva, vaikkakaan ei omaan makuuni aivan osuvin olut. Hintaluokassaan en etenkään ostaisi toista pulloa, mutta makumaailmasta pitävälle Mokkamatti oletettavasti maistuu hyvinkin.

Teerenpeli Mokkamatti:

Tuoksu 6

Ulkonäkö 4

Maku 6

Suutuntuma 4

Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 34

PS. Pahoittelen kuvien kehnonpuoleista laatua. Ainoa 5Mp kännykkäkameraani parempi vaihtoehto on suht vanha Nikonin pokkari, jolla blogin otokset on otettu. Huomasinpa nyt vielä sen että Blogger taitaa heikentää kuvien laatua entisestään(?), ainakin tässä Mokkamatin portretissa värit eroavat kovalevylläni olevasta kuvasta selvästi.